Metsien hiilinielu

”170 m3/ha pohjois-suomessa on jo päätehakattu”

wau, paljonko lie puustoa ollutkaan ennen päätehakkuuta 😉

Näyttää olevan metsän kasvun biologia ja matematiikka kritisoinnin kohteena. Minä en ole sitä tiedettä luonut, mutta yritän parhaani mukaan tuoda julki asioita tuoltakin kantilta. Ettei kommentit mene ihan höpö höpö jutuiksi.

Anneli oli näköjään ymmärtänyt, että minä yritän pitää vuosittaisen hiilensidonnan puolta.
Kovasti näköjään jotkut yrittävät vängätä, että puuvaraston kasvatus on sitä todellista nielua. Kyllähän puuvarastoa voi kasvattaa tietyn rajan yli, mutta vain vuosittaisen hiilensidonnan kustannuksella.

Minulta ei näytä tuo artikkelien liittäminen onnistuvan, mutta alkajaisiksi voisi mm aSanta hakea Luken blogeista Kari T Korhosen jutun Puuston kasvun vaihtelusta ja tutkia blogin kommentteja. Jos on lisätiedon tarvetta, voin yrittää etsiä mitä sanovat prof Pukkala tai VTT Juha Lappi.

”Kovasti näköjään jotkut yrittävät vängätä, että puuvaraston kasvatus on sitä todellista nielua.”

Ketkähän moista väittävät? Itse olen todennut, että hakkuiden ja nielujen nykysuhteella lisääntyvä puusto kyllä ’mahtuu’ Suomen metsiin, mutta ilmastomuutosriskin kasvaessa myös mm. tuulituhojen riski niittää tuo hiilivarasto maan tasalle (hyönteistuhoseurannaisvaikutuksineen) myös kasvaa – on siis hyväksyttävä tuhoriski, jos puuvarantoa kasvatetaan. Normaalimetsän nykyparametrivalinnoilla (ympäristö, monimuotoisuus, hiilinielut…) kiertoaikoja pidennetään ja puustoa järeytetään ja tihennetään, mikä jossain määrin lisää kokonaisnielua, mutta kasvattaa samalla tuhoriskiä – valinta ja päätös siitä on poliittinen niin kansallisella kuin direktiivitasollakin!

”Ymmärrän tuon, mitä Häkkinen yrittää sanoa, että maksimikasvu metsissä saavutetaan vain silloin, kun kaikki kasvu hakataan.”

Kasvun kausaalisuus ei taida toimia noin: jos kasvu on ideaalin eksponentiaalista, kuten se rajattoman kasvun tilassa on, tuottaa nuori taimi esim. 10 versoa 1. kesänä ja niihin kuhunkin 10 silmua. Seuraavana kesänä se kasvattaa silmuista 100 uutta versoa ja 10 silmua kuhunkin uuteen versoon, tuottaen seuraavana kesänä jo 1000 uutta versoa – näin siis teoreettisesti kasvutekijöiden suhteen rajattomassa tilassa. Jos em. tapauksessa kaikki 1. kesän versot poistetaan, ehkäistään ekspotenttiaalinen kasvu.

Varttuneen puuston maksimikasvu saavutetaan, kun kaikki kasvutekijät tulevat optimaalisesti hyödynnetyiksi, mitä rajoittaa kriittinen kasvutekijä, mikä lopulta määrää kokonaiskasvun – klassisena esimerkkinä tästä on puutynnyri, minkä veden korkeuden määrää lyhin seinämälauta. Jos kaikki vuosikasvu hakataan, muodostuu yhteytysmassa kriittiseksi kasvutekijäksi, sillä valon fotonivirta jää kasvavasti alihyödynnetyksi kasvutekijäksi. Tästä voidaan päätellä, että lievin hakkuin tasaisesti kasvava puustomäärä tuottanee kiertoajan maksimaalisen kokonaiskasvun, mitä havainnollistetaan usein harvennuskuvaajilla ja puuston hitaasti tasaantuvilla kasvukuvaajilla.

”Tuossa kasvu vs. hakkuut tarkastelussa pitää kertoa puhutaanko yhdestä metsiköstä (aSanta) vai yhden omistajan metsälöstä (Häkkinen). Yleensä varoitetaan, että kasvusta ei voida päätellä paljonko voidaan hakata.”

En tunnista itseäni arviosta: kyllä estimaattini on suoraan skaalattavissa valtakunnan tasolle. Kasvu on yksi keskeinen parametri hakkuumahdon arvioinnissa, niissä on siten niin kausaalinen kuin korreloiva suhdekin. Sertifioinnitkin elävät ajassa, eikä ole mitään ehdotonta varmuutta niiden muuttumattomuudesta – nykytrendi toki on selvä.