Metsien hiilinielu

Olli Rehn haastattelussa. Päästökauppaa ei metsiä koskien vielä ole käytössä, joten puhutaan mieluummin EU:n yhteisistä nielutavoitteista. Jos nyt sitten syntyisi toimiva päästökauppa ja varmennetuilla hiilinieluyksiköillä voisi käydä kauppaa EU:n sisällä, syntyisi kannuste luoda niitä.

http://www.forest.fi/fi/artikkeli/olli-rehn-arvostelee-eun-paastokauppajarjestelmaa/

Nyt alkaa tapahtua teknisissä hiilinieluissa. Äänekoskelle nousee ligniinin hyötykäyttöä kokeileva laitos. Tukholmaan rakennetaan hiilenpoistoa tekevä laitos ja siellä osa rahoituksesta tulee päästökompensaatioista, koska poistot varastoidaan.

”Valmistuttuaan laitos kerää ja varastoi vuosittain 800 000 tonnia hiilidioksidia Värtaverketin lämpö- ja sähkövoimalasta, joka käyttää polttoaineenaan puuta. Hiilidioksidi varastoidaan merenpohjan alaiseen kallioperään.”

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/b0dcaf42-a267-435f-9b29-36aed75a268a

Kävin hakemassa puutavaraa metsästä. Parin motin verran, kun aukon vierestä tuuli oli harvennusmetsästä kaatanut kymmenkunta runkoa. Oli vähän huono paikka, ja oli sovittu, että naapurin hakkuun yhteydessä moto tekee ja ajetaan tien varteen. Muuten luonasi hyvin, mutta ajokonekuski unohti ajaa. No trattori ja kärri oli lähellä, ajattelin että käyn lounaan ja päiväkahvien välissä hakemassa pois. Ei sinne ihan viereen päässyt, kannot haittasi, ja mätäs kuoppia oli. Vedin vinssin vaijeria, lähti vaijeri irti vinssistä kun kaikki kelasin ulos, työkalupakki oli muualla, kopissa onneksi vanha jakari millä sain pariin otteeseen taas kiinni. Pätkein ja kannoin puuta vinssin ulottuville, sahalin esteitä tieltä. Viimein oli puut kyydissä. Ajoin metrin, kärry upposi niin, että karikat otti maahan kiinni. Katselmus, kärryn toinen puoli upoksissa, traktorin takapyörä niin syvällä, että vetokoukku tapasi vanhaan tervaskantoon.  Kuormaa pois, ja viimein kärryn teli nousi, kun kourassa tarpeeksi tavaraa ja jatke ulkona. Sahalla pätkimään , sammahti alkuunsa. Luulin, että kasteli tulpan. Revin kaasu pohjassa heittokäynnistyksellä itseni uuvukksiin pariin otteeseen. Tutkin sahaa, oli joku sähkö liitin sammuttimen vierestä omituisesti. Painoin takaisin oletettuun paikkaansa . Ei käynnistynyt, koitin viimeisenä keinona ryyppy päällä,  onnistui, ja pätkin pari tukkia ja kannon osasia renkaiden alle. Kärry vajosi taas saman veran, ja tässä vaiheessa ajoin kuormain ääriasennossa pari metriä eteenpäin. Lastasin puretun kuorman kyytiin, ja pari lumppia turpeen joukosta. Läksin kotiin, kokemusta rikkaampana, ja vajaa kiinto puuta kyydissä. Aikaa meni keikkaan yli 4 h. Varhoon noin metrin syvyyteen maatuneeseen turpeeseen veden alle jäi lähes puoli kuutiota mäntytukkia. Se toiminee siellä hiilivarastona pitkään, mistä saisin siitä korvausta? Olisi Pessinen pitänyt olla kaverina, se kanteli olalla sellaisia tulkeja, että itse piti laittaa kahtia,  tai jopa kolmeen osaan, että sai pyöriteltyä vinssin ulottuville. Näissä ei hankinta kyllä kannattanut nykyhibnoillakaan, varsinkin kun oli virallisesti pelkkä lähikuljetus. Nostin sen toisen tukin sieltä kyytiin, ja pilkoin kirveellä polttopuuksi, poltan ensi talvena. Olisin kyllä mielelläni jättänyt senkin sinne varastoinaan hiiltä, mutta kukaan ei tarjonnut mitään ko. hiilen varastoinnista. Tässä olisi mielestäni markkinavoimilla kehittämisen paikka.

Erinomaista EU! Ei noita aiempien vuosien vertailutasoja kai tarvittaisi  lainkaan, seuraisi vain hiilineutraaliuden lähestymistä.

Melko pientä piipertämistä on Tukholman hiilidioksidin keräys., 800 000 tonnia. Maailman päästöt kun ovat yli 53 miljardia tonnia ja kasvavat joka vuosi. Äänekosken koelaitoksella on sama kohtalo kuin kohutulla puisella autonakulla. Hyvä ideana, mutta mistähän löytyvät ostajat.  Rakentamiseen on vaikea tulla uusilla tuotteilla. Betonirakentaminen on erityisen lobattu ala.