Metsien hiilinielu

Metsämaan nielun tai päästön kokonaisepävarmuus on 83 tai 100% lähteestä riipuen. Jos on näin epävarma luku sitä ei pitäisi laskea yhteen runkopuun muutoksen kanssa. On vastoin tilastotieteen periaatteita summata epävarma ja melko varma luku. Ne pitäisi ilmoittaa vain eri asioina.

Tuosta on helppo olla Vuokon kanssa samaa mieltä. Miten saisi myös meidän vihreät ym. säätelijät ja EU-komission ymmärtämään, että työkalupakissa on muitakin keinoja kuin hakkuiden vähentäminen ja ymmärtämään siihen liittyvät haitat ja riskit?

Kyllä, kannattaa heittää kylmää vettä välillä. Bara bada bastu!

Ei oikein päästä samalle aaltopituudelle TA:n eikä AP:n kanssa.

AJ: ”Jos metsiä joudutaan ilmastolain takia hoitamaan metsänhoidollisten tavoitteiden vastaisesti, siinä häviävät kaikki, myös veronmaksajat. Ilmastotoimien tulisi lisätä metsien kasvua eikä vähentää sitä. Panokset kannattaa laittaa sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Toimia tulisi optimoida EU:n eikä Suomen alueella. Maapallon mittakaavassa pystymme vaikuttamaan vain rajallisesti. Pohjoismaiden metsien hakkuiden taso vaikuttaa jonkin verran muualla hakkuuvuodon kautta.

Oman maamme maankäytössä on mahdollista tehdä ilmastotoimia, mutta niiden vaikutus jää pieneksi, kun samanaikaisesti on vastakkaiseen suuntaan vetäviä voimia. Tekemisessä pitää huomioida kaikki positiiviset ja negatiiviset vaikutukset. Ilmastotoimia ei voida päätöksenteossa eristää muista tärkeistä tavoitteista, kuten monimuotoisuus, maatalouden huoltovarmuus, kansantalous, työllisyys ja aluetalous.

Hakkuiden vähentämiseen nojaavien keskeinen argumentti on, että metsätalous ei halua tehdä ilmastotekoja. Jos Suomen ulkopuolella tehdyt kustannustehokkaammat EU:n ilmastoteot, kuten metsitys, eivät kelpaa, eikö tuo väite ole viherpesua? Sillä ei ole väliä, pelastuuko ilmasto ja maapallo oikeasti, tai kuinka paljon tekeminen maksaa, kunhan oman maan politiikka näyttää hyvältä.”

AP: ”Kysymys ei ole vain ilmastotavoitteista vaan myös luontokadosta. Nykyisillä hakkuutavoilla ja -määrillä metsätalous ei ole alkuunkaan kestävää. Kestävyyttä vaaditaan kaikilta toimialoilta, toiminnan sovittamista luonnon rajaamiin raameihin. Niihin rajoihin pitää sovittaa huoltovarmuuden, kansantalouden, työllisyyden ja aluetalouden toiminnat, sillä jokainen meistä tietää, miten käy, kun elää yli varojensa. Pelkät metsänhoidolliset tavoiteet eivät siis riitä ja on harmi, ettei ala ole itse ratkaissut näitä kestävyyden ongelmia.”

AJ: ”Kuten kirjoitin 8.3. hiilinieluketjussa: nykyinen metsäalamme pitäisi ehkä varata metsätaloudelle ja luontokadon torjunnalle. Erityisesti metsän kasvudynamiikasta ja metsätuhoriskeistä johtuen ei ole mahdollista saada kaikkia hyötyjä täysimääräisesti samoista metsistä, vaan alueet pitää allokoida eri tarkoituksiin: suojelumetsät, talousmetsät ja hiilinielumetsät.

Kyllä metsänomistaja voi myydä puun sijasta hiilinielua, mutta tällä keinoin hiilinielu ennen pitkää loppuu metsien vanhentuessa. Luontoarvot ja hiilivarasto jäävät toki jäljelle, mutta metsäteollisuus supistuu. Jos tätä kehitystä ei haluta, pitää luopua kokonaan nykyisten metsien EU-hiilinieluvaatimuksista. Ilmastotavoitteisiin kannattaisi mieluummin pyrkiä eri EU-maissa uusilla metsillä, siis metsittämällä.”

AP:”Kysymys ei ole vain ilmastotavoitteista vaan myös luontokadosta. Nykyisillä hakkuutavoilla ja -määrillä metsätalous ei ole alkuunkaan kestävää. Kestävyyttä vaaditaan kaikilta toimialoilta, toiminnan sovittamista luonnon rajaamiin raameihin. Niihin rajoihin pitää sovittaa huoltovarmuuden, kansantalouden, työllisyyden ja aluetalouden toiminnat, sillä jokainen meistä tietää, miten käy, kun elää yli varojensa. Pelkät metsänhoidolliset tavoiteet eivät siis riitä ja on harmi, ettei ala ole itse ratkaissut näitä kestävyyden ongelmia.”

”On kohtuutonta, että metsäala ensin tuhoaa luonnonkirjon ja hiilinielut ja sitten vielä vaatii korvauksia jälkiensä korjaamisesta. Muilla aloilla on pitkään noudatettu ajatusta, että aiheuttaja maksaa. Nyt on syytä pikaisesti jarruttaa tätä metsätalouden aiheuttamaa luonto- ja hiilikatoa palauttamalla vanhat tutut hakkuurajoitukset. Sen jälkeen pitää katsoa, miten toiminta saadaa kestäviin rajoihin. Pelkkä suojelumetsätavoite ei tule riittämään, vaan alan toimintamallien pitää muuttua kestävämpään suuntaan tavoitteiden saavuttamiseksi.”

”Sellaisia määriä metsittämättömiä aluita ei Euroopasta löydy, että niillä EU-hiilinielut ratkaistaan. Kukaan ei pysty metsittämään esimerkiksi Välimeren alueen rinteitä, joilta kaikki maa-aines on huuhtoutunut aikoja sitten. On myös utopistista ajatella, että tiuhaan asutuilla alueilla voitaisiin merkittävästi metsittää. Tätä nielutavoitetta ei voida siirtää muualle, vaan Suomen on tehtävä siitä osansa. On sovitettava hakkuut ja teollisuus niihin määriin, joissa ne pitkään olivat, alle 60 milj. mottiin/v. Samalla tulee tarkastella sitä, miten tuo määrä tuotetaan aiempaa kestävämmin.”

AJ: ”Aiheuttaja maksaa on hyvä periaate, jota ei kuitenkaan aina ja kaikkialla sovelleta. Taloustoiminnassa on ulkoisvaikutuksia, joita ei pystytä kohdistamaan toimijoille. Esimerkiksi yhdyskunnat, teollisuus ja kaivostoiminta saavat pilata jonkin verran ilmaa ja vesiä.

Metsätalous on ainut nielun tuottaja. Jotta hiilineutraalius toteutuisi, metsien tulisi imaista ilmakehästä ensiksi muiden maankäytön muotojen päästöt, esimerkiksi voimalinjojen ja tuulivoimaloiden, pellonraivauksen ja taajamien rakentamisen aiheuttama metsäkato. Sitten kaikki loput päästöt, joita ei saada poistettua tai neutraloitua teknisiin hiilinieluihin.

Kaikki tämä ja lisäksi suojelu tulisi toteuttaa ilmaiseksi, niinkö? Metsiä ei kuitenkaan ole saatu ilmaiseksi, vaan ne on ostettu tai peritty. Niihin on sijoitettu työtä ja pääomaa. Tietty omavastuu ympäristövaikutusten vähentämisestä on katsottu kuuluvan metsien talouskäyttäjille, esimerkiksi metsä- ja luonnonsuojelulain lakikohteet tulee säästää ja täyttää metsäsertifioinnin kriteerit.”

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011087560.html