Metsien hiilinielu

Kurki: ”Vuonna 2023 sattui niin, että hakkuut ja poistuma laskivat vuoteen 2022 nähden ja CO2-lisäys varastoon jäi pienemmäksi kuin sieltä pois hajosi vanhimmasta päästä, joten kivennäismaistakin tuli päästö.”

aSanta: Siis kuinka hakkuutähdekertymän vähennys lisää karikkeen hajoamista ja siten päästöjä – eikö väite sisällä vähintään paradoksin, sillä eihän niukemmin vähenevän puuston hiilinielu voi pienentyä suhteessa suurempien hakkuiden tulemaan?

Kysymys on Luken määrittelemättömän suuruisesta CO2-maaperävaraston muutoksesta. Sinne tuli hakkuukarikehiiltä vähemmän, siksi kun hakkuut vähenivät 2023 ja sitten tämän varasto pienenee vuosittain niistä aiempien vuosien karikesyötteistä niiden hajotessa ja Luken mukaan nousevalla tendillä, kun ilmasto on lämmennyt. En tiedä mikä näillä karikkeilla on puoliintumisajat, mutta vanhimmasta päästä karikkeisiin sitoutunut hiili katsotaan sitten palautuneeksi takaisin ilmakehään.

Scientist:Vai lasketaanko Luken toimesta heti päästöksi kuten puusto hakkuussa.

Kaikki karike on myös poistumassa eli lasketaan heti kaikki pääästöiksi, mutta niistä lasketaan sitten maaperän CO2-varastoon lisäystä ehkä karikemäärän sisältämästä hiilestä noin 1/10.

Kannanotollani pyrin vain havainnollistamaan kuinka epävarmalla pohjalla tuo ’varastoihin’ kategorisointi lepää. Historialla on tapana paljastaa virheet ja allokoida prosesseja validemmiksi. Lukehan perustaa karikepäästöt Yasso07-mallinnukseen, jossa pääperiaatteena on jakaa karike viiteen eri kemialliseen fraktioon (vesiliukoiset, etanoli-liukoiset, happohydrolysoitavat, ligniini ja inertti hiili), joiden koosteena karikeosasien hajoamista mallinnetaan.

Tiivistetysti ilmaisten hiilipäästöjen ajallinen vapautuminen hakkuutähteistä jakautuu seuraavasti:
1–10 vuotta: Neulaset, lehdet ja pienet oksat hajoavat nopeasti → suurin osa CO₂-päästöistä.
5–20 vuotta: Keskikokoiset juuret ja oksat hajoavat, päästötahti jatkuu mutta hidastuu.
20–100+ vuotta: Kannot, suuret juuret ja sydänpuu hajoavat hitaasti → pitkäaikainen hiilen vapautuminen.

Hakkuun vaikutukset eivät siis näy hiilitaseessa välittömästi, vaan hiilen vapautuminen tapahtuu temporaalisesti, jopa yli 100 vuoden aikajänteellä, jolloin rajuillakaan tilapäisillä karikelisäysvaihteluilla ei ole suurta vaikutusta taseeseen, sillä valtaosa karikkeesta on hitaasti hajoavaa, jopa vuosikymmeniä vanhaa juuri- ja kantomassaa. Jokaisessa hakkuussahan juuri- ja kantomassan vs. oksa- ja lehvästömassan suhde on n. 8/7, juurenniskan alaisen puun eduksi – poikkeuksena kuusikot.