Metsien hiilinielu

Muutamia eroavaisuuksia Ruotsin ja Suomen metsäpolitiikassa on:

– Ruotsissa ei makseta tukea raivauksiin. Tämä varmaan useammin johtaa raivaamattomiin taimikoihin. Oma silmämääräinen otanta tukee tätä.

– Ruotsissa on paljon vähemmän ojitettua suomaata. Voisiko johtua siitä, että valtio ei ole maksanut ojituksiin tukea? Ero on silminnähden merkittävä.

– Ruotsissa on metsille suojaikä. Tämä on kait ollut joskus Suomessakin?

– Ruotsissa metsätiloja ei voi pilkkoa kovin pieniin osiin. Käytännössä halutaan, että metsätilat olisivat merkityksellisen kokoisia, ja puuntuotanto tulee olla yli 200 m3/vuosi.

Kuinka nämä eroavaisuudet voisivat vaikuttaa hiilinieluun, en tiedä.

Koko hiilinielu on minulle melkoista hepreaa. Tuntuu maalaisjärjellä, että metsä toimii hiilinieluna juuri niin kauan, kun kuutiot per hehtaari kasvavat. Jossain vaiheessa metsä on niin vanha, että kuutiot eivät juurikaan lisäänny.

Markku Kulmala ihmettelee ja kerroin 2,5 on tulossa Suomen metsien muuntokertoimeksi noin 1,3 sijaan.

Luken malli on vielä keskeneräinen enkä ymmärrä, miksi heillä oli painetta julkaista sen tuloksia.

Kulmalan esityksestä virisi vilkas keskustelun muun muassa Facebookissa. Metsäinsinööri Carl-Johan Jansson nosti esille Metsäbiotiedepaneelin raportin (2/2024), jossa mainitaan eräiden tutkijoiden jo aiemmin arvioineen, että maaperän hiilivarastot voivat olla tuplastikin niin paljon kuin kasvihuonekaasuinventaarioissa mainitaan. Raportissa ennakoidaan, että tällä voisi olla muutoksia EU-maiden hiilinieluihin.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/f6e6bd45-ad5b-4c03-9025-c290447024c0

”Hiiltä poistaa kierrosta sade ja hiilen sitoutuminen meriveteen” – höpö höpö. Sade siirtää ilmakehän CO2:sta konvertoitunutta hiilihappoa ( H2CO3) niin lehvästöön, maaperään kuin vesistöihinkin. Meriveden hiilihapon neutralointikyky mm. kalkkikiveksi on rajallinen, minkä osoittaa merien 30% korkeampi happamuus esiteolliseen aikaan verraten. Meret toimivat vahvoina puskureina hiilikierrossa ja hiilisitouma perustuu kasviplanktonin ja leväkasvustojen yhteyttämiseen ja ravintoketjukiertoon. Hiilikiertoa ylläpitää siten fotosynteesi niin merissä kuin mantereillakin, meriveden CO2-sitomiskyky on hyvin rajallinen ja tuo puskuri on jo täynnä!

Hyvä että Kulmala on kommentoinut hiilinieluasiaa ja eroja Suomen ja Ruotsin menetelmissä. Luke voisi määrittää Suomen metsämaan hiilitaseen samoin kuin Ruotsi mittauksiin perustuen. Nyt Luke on ottanut käyttöön keskeneräisen ja epäluotettavan mallinnuksen. Tavallaan sortunut omaan näppäryyteensä. Laskennassa liian paljon epävarmuuksia. Mittauksia pitäisi tehdä enemmän. Lukelta pitäisi vaatia enemmän eikä jatkuvaa sekoilua. Ruotsissa on varmaan ojitettuja soita vähemmän mutta hakkuutaso per vuosikasvu siellä näyttää olevan vähintnkin Suomen tasoa.

Nopealla kuukkeloinnilla löysin tiedon, että Ruotsin soista olisi ojitettu noin neljännes ja meillä yli puolet, jos lasketaan mukaan myös peltomaa.

Pitäisi mennä syvemmälle inventaarioiden eroihin ja katsoa miten Ruotsissa lasketaan toisaalta kivennäismaa ja toisaalta turvemaa. Joka tapauksessa khk-inventaariossa lasketaan vuotuisia lisäyksiä ja poistumia varastoista, ei varastojen kokoa. Se että Ruotsin maaperäinventaario perustuu enemmän mittauksiin, ei tee siitä automaattisesti tarkempaa kuin meidän enemmän malleihin perustuva arvio on. Maaperän hiilimäärän vaihtelu on suurta ja niin on muukin vaihtelu ts. sisään ja ulos menevät osiot (karikesyöte ja varaston hajoaminen).