Tämä metsien hiilinielukin on aivan täyttä puppua. Metsät eivät koskaan ole olleet maapallon hiilinielu eikä niistä sellaista tulekaan. Hiili kiertää luonnossa, muuten maapallon happipitoisuus olisi noussut liian suureksi ja kaikki olisi palanut poroksi. Hiilinielupuheet on aivan joutavia ja tarpeettomia, metsänomistajille on hakkuuoikeus eikä metsien hakkuut vähennä hiilen sidontaa, ne parantavat sitä. Me saamme hyvän hiilinielun 2030 luvulla, kun tehdään runsaasti hakkuita ja maksetaan niillä virkapalkkoja ja sossutukia. Julkista velkaa pitäisi kyetä myös alkaa lyhentämään tai se nielee koko hyvinvointiyhteiskunnan. Sen jälkeen keskustellaan vain jokapäiväisestä leivästä.

Kuinka niin runkopuumäärän mukaan? Biomassakerrointa käytetään juuri siihen että runkopuun kasvuun ja poistumaan lisätään muut puun osat. Edit: ”Luken mittauksissa on havaittu, että puiden latvukset ovat lyhentyneet. Pienempi latvus syöttää maaperään vähemmän neulasia ja lehtiä.” (Lähde: HS-linkki).

Jos latvusten muutos johtuu nuorten metsien harvennusten vähäisyydestä, se olisi kyllä huono asia tulevan kasvun kannalta, eikä kannustaisi edelleen vähentämään poistumia. Ainakin Pohjois-Suomen harvennuksista olisi huolehdittava, kun metsä kasvaa siellä entistä nopeammin ja on nuorta.

*

Jos katsoo Hesarin uutisen aikasarjakuvaa, kivennäismaan maaperä on nyt pieni päästö, mikä voi johtua muuttuneiden biomassakertoimien (?) tuottaman pienemmän karikekertymän lisäksi siitä, että karikkeen ehkä oletetaan hajoavan maassa lämpenemisen myötä nopeammin kuin ennen.

Mitä lienee päästöt ”ojituksesta ja uudelleenvettämisestä”, kenties toisaalla ojia kunnostetaan ja toisaalla tukitaan eli ennallistetaan? Ennallistamistoiminta tulee kasvamaan lähivuosina voimakkaasti ja myös päästöt siitä.

Turvemaille pitää tehdä jotain pikaisesti sekä maa- että metsätaloudessa – jo tämän hallituksen aikana. Muuten käy kaltoin ja EU laittaa sanktioita puuttuvista hiilinieluista. Meidän oma hiilineutraaliuspolku ei ole yhtä kriittinen, mutta etenemistä silläkin tarvitaan jos meinataan olla neutraali vuonna 2050.

http://www.hs.fi/alueet/art-2000010966941.html

Kommentti tarjolle (kommentoitu osin edellisille kirjoittajille):

”Kiitos toimittajalle erittäin selkeästä artikkelista. Aloitus vuodesta 1990 johtuu tietenkin siitä että tuosta vuodesta alkoi Kioton sopimuksen raportointi.

Tilanne on huono, mutta tarvittava korjaussarja on onneksi suurelta osin selkeä. Nuorten metsien harvennuksista on huolehdittava – etenkin Pohjois-Suomessa, jossa kasvu edelleen kiihtyy. Turvemaiden päästöjä on saatava alemmaksi, käytännössä siis pohjavesi lähemmäs pintaa. Metsiin sopivat keinot ovat jatkuva kasvatus rehevillä turvemailla (korpikasvupaikoilla) ja keskiravinteisten turvemaametsien lannoitus puutuhkalla. Maatalouden puolella käytöstä poistuneet turvepellot on vesitettävä uudelleen tai metsitettävä. Voimalarakentamista voidaan ohjata maankäytön muutosmaksulla. Hirvituhojen määriä pitäisi saada vieläkin alemmaksi.

Taustaksi julkaisu Ruotsista. Peichl ym. 2022. Landscape-variability of the carbon balance across managed boreal forests, Global Change Biology.

Hiilen nettosidonta pysyi raportin mukaan korkeana pitkälle yli satavuotiaissakin metsäekosysteemeissä, jos niissä oli pieni puuston kuolleisuus, vähän metsätuhoja ja hyvä puuston kasvu. Kirjoittajat korostavat johtopäätöksissään sitä, että hiilen nettosidonta voi säilyä pitkään hyvänä vain hoidetuissa metsissä – ei hoitamattomissa eikä luonnonmetsissä. Metsänkasvatuksen kiertoaikoja voidaan kyllä haluttaessa pidentää, mutta tämä onnistuu vain jos metsiä kasvatetaan taimikkovaiheesta lähtien nykyistä harvempina (latvusten lehtipinta-ala säilyy suurena).

Metsämaaperän ja turpeen hiilivarojen mittaamiseen liittyy suuret epävarmuudet. Tämä näkyy selkeästi mm. Lauri Mehtätalon esityksessä Tieteen päivillä: maaperän taseen epävarmuus on useita miljoonia CO2-ekv. tonneja! Kaavioissa esitetty kuvaus on kuitenkin nykyhetken paras arvio tilanteesta.

Maaperää vain vähän rikkova mätästys on jo nykyisten metsänhoidon ohjeiden mukainen ja siellä eniten käytetty rehevien metsäkasvupaikkojen uudistamistapa.”

Unohtui keinoista. Runsaspäästöisten mutta heikosti puuta tuottavien rehevien soiden ennallistaminen. Siis ennallisteaan ne joissa kasvu ei tule elpymään tuhkallakaan tai jotka ovat monimuotoisuuden kannalta arvokkaampia vesitettyinä.

Valtion säästötoimin ollessa päällä, Lukenkin on aivan ymmärrettävistä syistä tuotava itseään esiin, jotta sitä ei tulkittaisi tarpeettomaksi.

Miksi Lukesta on tullut nykyään metsätalouden vastainen propagandalaitos?. Tieteen tekeminen siellä on muuttunut propagandistiseksi. Ensin päätetään lopputulos ja sitten tutkitaan siten että haluttu lopputulos saadaan.

Mitä päästöjä metsän KIVENNÄISMAASTA  voi tulla?

Siis mistä ja miten se päästö tulee? Eihän maankäyttösektorista voi ikinä mitenkään tulla nielu, jos aina maaperästä tulee päästöjä jollain tietyllä laskentasäännöllä?