Eräässä X:n keskustelussa  mainittiin tuo Suomen painostaminen metsäasioissa ulkomailta. Joku totesi siihen että miksi sitten  ei esim. Norjaa tai jotain muuta öljyntuottajavaltiota painosteta vähentämään tai lopettamaan öljynpumppaamista. Kyllä jossain pisteessä tuo kansallinen taloudellinen etu menee kaiken muun edelle.

Median ja erityisesti Hesarin ja Ylen uutisoinnista saa käsityksen että kunhan metsien hakkuut Suomessa lopetetaan, on luonto ja ilmasto sillä pelastettu.

Jatkoin vähän viisastelua Guardian-jutussa, kun sattui kohdalle niin luomu metsänomistaja, että ei tee edes harvennuksia puhumattakaan avohakkuusta. Lannoitus ei myöskään luomussa käy pirtaan eikä metsitys. Tulee mieleen se yksi saksalainen joka kirjoitti luomumetsänhoidon oppaita…

Marja Pajunen:

”Harvennus vähentää hiilinieluja, koska kaadetut puut ovat olleet hiilen nielijöitä. Se nopeuttaa jäljelle jätettyjen puiden kasvua, mutta metsän kasvu ja hiilinielu heikkenee niin kauan kuin jäljelle jääneiden puiden latvukset kasvavat tarpeeksi toimiakseen entisen verran hiilinieluna. Harvennuksissa myös on yleensä poistettu muita puulajeja, jotka ovat auttaneet myös jäljelle jätettyjä selviämään. Sekametsä on eloyhteisö, missä eri lajit auttavat toisiaan ottamalla maasta eri aineita ja siirtämällä niitä sienirihmastoja pitkin toisilleen. Kasvua kiihdyttävä lannoitus puolestaan rehevöittää vesistöjä ja myrkyllinen sinileväkasvusto lisääntyy.

Joutoalueiden metsityksessä kestäisi vuosikymmeniä, ennenkuin metsän tuottoa saadaan. Suomessa metsät siementävät kaikki paikat itse. Jos joutomaa on huono kasvualusta puille, ei siellä metsitys vähällä työllä onnistu, niinkuin ei ole soillakaan onnistunut. Nykyisessä rahapulassa ei tyhjästä maksamisen kustannuksiin taida löytyä maksajaa.

Päästökauppa vaikuttaa minusta omituiselta systeemiltä ja hiilinielujen laskenta ei ota kaikkea huomioon, joten niiden perusteella on kyseenalaista maksuja asettaa.”

AJ:

”Ajatuksia metsänhoidosta.

Jos metsän jättää harventamatta, alkaa (alkutiheydestä riippuen ennemmin tai myöhemmin) useimmiten jossain vaiheessa ns. itseharveneminen, eli liian tiheässä kasvavien puiden kuoleminen. Kannattaa mieluummin harventaa ylitiheä taimikko tai nuori metsä ennen tätä vaihetta. Näin yksittäisten puiden latvukset säilyvät pitkinä ja vihreinä ja lehtivihreää on paljon, mikä mahdollistaa hyvän kasvun ja hiilen sidonnan vielä vanhanakin ja lumituhon riski pienenee.

Lannoitusta tehdään puutuhkalla ravinne-epätasapainon poistamiseksi turvemaan ojitusalueilla. Tuhkaa saadaan puuta polttavista lämpölaitoksista. Tämä on soilla järkevä toimenpide, koska kaliumin puute voi aiheuttaa typen ja fosforin huuhtoutumista, kun puut eivät pysty käyttämään ravinteita hyväkseen.

Metsityskin on toisinaan järkevää, esimerkiksi kun peltoja jää pois tuotannosta maatalouden rakennemuutoksen vuoksi. Reheviä peltoja voidaan ennallistaa jalopuilla lehdoiksi Etelä-Suomessa. Saadaan samanaikaisesti hiilinielua ja monimuotoisuuden kohenemista.

Jatkuvaa kasvatusta eli avohakkuutonta metsätaloutta voidaan lisätä sille sopivilla kohteilla, joihin syntyy uutta taimiainesta. Tällaisia voivat olla turvemaan rehevät kuusivaltaiset korvet. Väliaikaisesti menetelmä voi toimia ilman uudistumistakin, jos metsikkö on valmiiksi erirakenteinen. Ilmaston muuttuessa jatkuvan kasvatuksen onnistuminen on kyllä kysymysmerkki, kun se lisää usein kuusen osuutta metsäalueella ja sen metsätuhoriskien on ennustettu kasvavan.

Avohakkuuton vaihtoehto ei välttämättä onnistu, jos metsä ei uudistu tai sitä kohtaa metsätuho. Monesti sanotaan, että avohakkuun jälkeen puuston palautumisessa ennalleen kestää liian kauan, mutta siinä laki velvoittaa huolehtimaan metsän uudistamisesta. Avohakkuiden välttely ja kokonaishakkuumäärien reilu vähentäminen kohentaisivat kyllä hiilinieluja ja -varastoja lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä metsien kasvu väistämättä taantuisi.”

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010774438.html

Vaikka SSAB, Neste. Helen, Fortum ym suurimmat päästäjät ovat päästökaupan piirissä ovat ne silti suurimpia hiilidioksidin päästäjiä Suomessa. Niiden osuus kaikista Suomen 40 milj co2 tonnin hiilidioksidipäästöistä on yli 25%. Ja siten vaikeuttavat ilmastotavotteiden saavuttamista.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/969df792-accf-4ec7-8046-b2a3302d6d17

Vielä tämä, että Suomen maatalous ilmastopäästöjen vähentäjänä on maailman kolmanneksi paras, sanoo Taalas.

Ja Suomen luonnon ja metsien monimuotoisuus on maailman paras.