Raudus kasvaa tuossa paikassa vänkyräksi kuitupuuksi, niinkuin kostealla maalla sillä on tapana. Jostain syystä se on ilmeisesti luonnostaan siinä kuitenkin parhaiten taimettunut. Kuusia on joku istuttanut pikkuläntin, ja ne on tyypillistä boorin puutoksesta kärsinyttä kuitua nekin. Käytettävissä on traktori ja keskipakolevitin, niin vanha pelto on helppo lannoittaa tuhkalla. Omissa istutuksissa olen pyrkinyt välttämään kuusen suosimista, mutta tuossa sille on aika perusteltu paikka. Tammen menestyminen Pohjois-Savon korkeuksilla on vielä epävarmaa, ja tuolla kuviolla näkyy rusakot viihtyvän, on ihan kaava-alueen naapurissa. Hiestä varmaan saa pyytämättäkin sekaan, kun tekee muokkauksen ja huolehtii heinän kurissa pitämisestä ensimmäiset vuodet.

Metsän hiilikauppaa pidän humpuukina. Metsäähän ei hakata siksi, että metsää halutaan hakata (toisin, kuin julkisessa keskustelussa tuntuu olevan lähtökohtana), vaan siksi, että puusta tehdään tuotteita, joille on kysyntää eli tarvetta. Nyt jos jostain myydään 10ha kompensaatio-alueeksi, tarkoittaa se vain sitä, että jostain muualta hakataan se 10ha, jota tuosta ei saatu. Hiilinielu ei siis muutu miksikään, mutta päästöjä saadaan tuottaa enemmän, kun ne on muka kompensoitu.

140ärrän linjoilla koskien metsien hiilikauppaa. Eiköhän Suomessa jo tehdä riittävästi tuottamatonta työtä. Hiilkauppa olisi sen verran mutkikasta, että siinä ei tavallinen tallaaja työllistyisi. Hiilikauppiaille luulisi löytyvän sellaistakin työtä, jolla syntyisi yhteikunnallekin positiivista lisäarvoa hiilikaupan negatiivisen arvonmuodostuksen sijaan.

Se on hyvä kysymys mitä hyötyä siitä on kenellekään, jos osalle metsänomistajista meillä maksetaan siitä että eivät hakkaa, jos yhdestä kohtaa hakkaamatta jätetty puu ostetaan kuitenkin teollisuudelle jostain toisesta kohtaa. Hiilikorvausta voisi ehkä kuitenkin saada metsien kasvun lisäämisestä, eli vaikkapa metsityksestä tai puutuhkalla lannoittamisesta.

Monimuotoisuutta ja biomassaa voi kasvattaa harventamattomassa nuoressakin metsässä: tapahtuu itseharvenemista ja tulee lahopuuta. Tällaiselle alueelle voitaisiin maksaa ekologista kompensaatiota vanhojen metsien arvokohteiden lisäksi. Itselläni on yksi tällainen kuvio: aikoinaan ojitettu kosteikko, ojat tukossa, nyt lehtipuuvitelikko jota en harvenna, vaan se saa tuottaa lahopuuta ja odottelen jos valkoselkätikka jossain vaiheessa löytäisi sinne…

Entä harventamatta kasvatus: se tuottaa eniten biomassaa?

Juu monimuotoisuus kasvaa samalla. Se on se Tahvosen tekoälyn ehdotus: avohakkuu ja harventamatta siitä etiäpäin. Entä jos säännöt muuttuvat kesken kaiken ja kompensaatiomarkkina ei enää maksa tälle metsälle vuokraa? Silloin on käsissä metsä joka on teollisuuden näkövinkkelistä vähäarvoinen. Vertaa Kanadan ja Venäjän nykyisiin luonnometsiin.