Metsien hiilinielu

Mehtäukolla on hyvä oivallus, että kuiva puu lisää palokuormaa metsässä. Sen sijaan jättöpuu ei ehkä kovin tuota lisää tuholaisia, jos tuoretta puuta jää vain pieni määrä metsään kerrallaan. Voi myös vähentää tuholaisia suosimalla niiden luontaisia vihollisia?

Kuiva lahoava pysty- ja maapuu kannattaa keskittää niin ettei se haittaa metsätalouden operaatioita eli luontokohteisiin ja säästöpuuryhmiin – ei niin että sitä on tasaisesti kaikkialla. Näitä kohteita voidaan myös polttaa ennallistamistarkoituksessa.

Jos kuivan puun kohteet ovat keskitettyinä, ne ovat eristyksissä toisistaan. Jos maisemassa on vesistöjä, avohakkuita ja jatkuvapeitteisiä korpia, joissa on pohjavesi kohtalaisen korkealla, on metsän rakenne ehkä aika hyvin palojen leviämistä estävä? Kituva kuusi sen sijaan voisi olla metsäpaloriski, joten tähän kannattaa kiinnittää huomiota jatkuvassa kasvatuksessa.

Tarkennus: Suoseuran esityksessä yksiköt vaihtelevat taulukosta ja kaaviosta toiseen. Se sopii parhaiten eri maankäyttöjen vertailuun ja Ojasen ym. esitys puolestaan koko maan kokonaistilanteen määrälliseen hahmottamiseen. Yksittäisten suoalueiden tasolla päätöksentekoa ei tehdä pelkästään näillä perusteilla, vaan otetaan huomioon monta muutakin asiaa.

PS. Markku Ropposen Kuhala-romaanisarjassa on Hautaustoimisto Wähähappinen.

Tapion webinaarissa.

Harri Hölttä: onko vastuullista purkaa metsien hiilivarasto, kun sen palautuminen kestää satoja vuosia?

Jyrki Ketola: valtio ja EU ovat sosialisoineet metsien hiilinielut.

Sain palautetta keskustelussa (Höltältä?) kun väitin että hakkuita kannattaisi lisätä joillakin alueilla. Esim. Venäjä ja Kanada voitaisiin kääntää ehkä hakkuita lisäämällä päästäjistä nieluiksi.

”Jotta puunkäytön lisäämisen saa käännettyä ilmaston kannalta positiiviseksi, joutuu käytännössä asettemaan melkoisia rajauksia ja ennakkoehtoja (kuten että puun pitäisi tulla tuhoalueilta, tms). On turvallista olettaa, että se liki poikkeuksetta on ilmastolla haitaksi. Mitä tulee noihin palautumisiin hakkuiden jälkeen, tai vanhan metsän hiilivarastoon, niin menee kyllä pahasti vikaan, jos rajaa tarkastelun vain puustoon (kuten UU edellä koskettavasti todisti); on syytä pitää myös maaperän varastot tarkastelussa mukana, että näkymä on kokonaisvaltainen. Edelleen, kolmannes päästöistämme sitoutuu maaekosysteemeihin, ja sille ei ole luonnonvarojen käyttöä lisäämällä mitään positiivista tehtävissä.”

Hiiliasioissa pitää muistaa metsän hiilitaseeseen vaikuttavat komponentit, jotka ovat kasvu, poistuma ja tuhot. Jos tuijotetaan vain hakkuita, unohdetaan kasvu ja tuhot. Komponentit eivät ole riippumattomia toisistaan: jos suojelua lisätään, kasvu alenee ja tuhot yleistyvät.

Olen samaa mieltä kritisoijan kanssa siitä, että meidän tulee huomioida maaperän (erityisesti turpeen) hiilitase erikseen. Maaperän hiilivarasto muuttuu hitaammin eli on dynamiikaltaan vakaampi kuin maanpäällinen, mutta riippuu kyllä siitä mitä puustolle tapahtuu eli esimerkiksi tuleeko karikesyötettä. Maaperän huomioimista vaikeuttaa se, että maaperän varaston mittaaminen on paljon vaikeampaa kuin elävän biomassan varaston, joten siinä joudutaan turvautumaan sijaismuuttujiin kuten juuri puuston biomassan muutoksiin.

Kannattaa muistaa tässä yhteydessä että yleensä talousmetsissä on pienemmät hiilivarastot kuin luonnonmetsissä, vaikka luonnonmetsien kertymää vähentävät itseharveneminen ja tuhot. Lopputulos eli päästäänkö huippuhiilivarastoihin, se riippuu häiriöistä, joita myös metsätuhoiksi kutsutaan.

Nyt pitäisikin saada arvio siitä purkavatko ilmastonmuutoksen kiihdyttämät metsätuhot eli luonnonhäiriöt hiilivarastoja Kanadassa ja Venäjällä jo nopeammin kuin mitä hakkuiden lisääminen aiheuttaisi. Tulos saattaisi olla että lyhyellä aikavälillä hakkuiden lisääminen olisi ilmastohaitta, mutta pitkällä aikavälillä saataisiin hyötyjäkin. Samaan tapaan meillä ihminen alkoi purkaa luonnonmetsien hiilivaroja asuttaessaan metsät ja ilmiö kiihtyi ennennäkemättömiin mittoihin kun lähes puolet soista ojitettiin tai otettiin viljelykäyttöön.

Mikä tuohon Tapion web-seminaariin on linkki.

Hiilinielu ja Suomen metsät on manipuloivia termejä, jotka kuuluvat tähän aikaan, kun halutaan omistajien oikeuksia polkea. Sitä on myös jk:n markkinointi kannattavimpana metsän käsittelymuotona. Muutama kaupunkilaistunut mo on syötin nielaissut.