Luken sekavat laskelmat ja uudet muuttuvat kertoimet ovat aiheuttaneet Suomelle paljon haittaa. Edellinen hallitus asetti liian tiukan hiilineutraalisuustavoitteen osin Luken väärän tiedon vuoksi. Myös EUn hiilinielutavoite on samasta syystä liian tiukka. Juuri sen asettamisen jälkeen Luke löysi suometsissä uuden 4.5 milj tonnin päästön jota poliitikot eivät osanneet huomioida. Kaikesta ei voi syyttää poliitikkoja. Ja sitten 2022 tuli vielä Ukrainan sota, joka lopetti puun tuonnin Venäjältä. Se oli merkittävä, tasoa 10 milj m3 vuodessa. Tullee lopettamaan tehtaita it-Suomesta, Sunila lopetti jo. Kaikki nämä tekevät sen että sekä 2035 että EUn 2030 tavoitteen saavuttaminen ei onnistu.  Sen sijaan hiilineutraalisuus 2050 on yhä hyvin mahdollinen.

https://forest.fi/fi/faq/kuinka-paljon-hehtaari-kasvavaa-metsaa-sitoo-hiilidioksidia-sitooko-nuori-tai-vanha-metsa-enemman/#0ccbe739

Linkissä on kyseessä luonnontilaiset metsät.

Talousmetsien maapohjaan tulee paljon nopeammin hiiltä ja se tulee hakkuukarikkeista.  Ja silloin kun maanpäällinen puusto on kartuttanut hiilivarastoa 2-kertaiseksi, niin maaperään on tullut hiilivarastoa samassa suhteessa. Metsien runkopuuhakkuusäästö pitää kertoa 2,5:llä, että saadaan oikea metsän hiilensidonta.

Viime vuodelta hakkuusäästö runkopuuna ilmaistuna oli 22 milj.m3 ja sen CO2-sidonta oli 2,5*22= -55 Mtn.

Pelkkä nopea kasvu ei riitä lisäämään metsän hiilivarastoa, jos hakkuut kasvavat vielä enemmän. Hakkuussa metsästä otetusta hiilestä n. 80 % päätyy muutamassa vuodessa ilmakehään lämmittämään maapalloa.

Missä noin on tapahtunut?

Suomessa, joka on meitä lähinnä, ainakaan viimeiseen 50 vuoteen ei ole hakkuut olleet suuremmat kuin metsien kasvu. Metsien runkopuumäärä on noussut 1960-luvulta 1500 milj.m3:stä nykyiseen 2600 milj-m3:iin.

Tämä hiili neutraloituu vasta, kun metsän hiilivarasto on palautunut sille tasolle, jonka hakkaamatta jätetty metsä on tällä välin saavuttanut. Päätehakkuun jälkeen siihen menee helposti 100 vuotta.

Eikö johtopäätöksiä pitäisi tehdä kokonaisuudesta eikä yhdestä hehtaarista. Suomessa uudistetaan metsiä noin 1%:n vuosivauhtia, joten sadan vuoden päästä puuta on edelleen sama määrä puuta, jos kasvu pysyy ennallaan.

Kotiahon ajatus taitaa perustua pelkästään tieteeseen, se ei tunteile eikä laske lantteja. Samaa mieltä ovat tuhannet tiedemiehet maailmassa. Heidän näkemyksensä törmäävät vain yhä uudestaan kaikkein Pyhimpään, kansantalouteen. Mitäpä lasten ja luonnon tulevaisuudesta kunhan vain BKT rulettaa ja rihkamaa riittää.

Asian  tarkastelu olisi helpompaa jos puhuttaisiin vain metsien hiilivarastosta. Se ei saisi vähentyä, mieluimmin kasvaa. Mutta sekään ei voi loputtomasti kasvaa. Tärkeintä on että metsän hiilivarasto ei pienene. Hiilinielu on turhan paljon vaihteleva suure verrattuna hiilivarastoon.

Metsää pitää tarkastella kokonaisuutena. Ei yhden puun kannalta.