Nostokoukku moitti että turpeen hajoaminen kiihtyy, kun tehdään tuhkalannoitus. Tämä on luultavasti toinen syy sen vaikuttavuuteen ravinteiden saatavuuden ja ravinnetasapainon paranemisen ohella. Olemme uskoneet, että puuston kasvu kiihtyy enemmän kuin turpeen hajoaminen, eli saavutetaan nettosidonnan kasvu. Kiihdyttäähän ojituskin aina hiilidioksidipäästöjä turpeesta; siihenkin kiinnitetään nykyään kasvavaa huomiota paitsi hiili- myös vesistöpäästöjen vuoksi.

Tutkija Päivi Väänänen: ”Oma näkemykseni on, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ei ole viisasta hyväksyä mahdollisesti vuosikymmenten ajaksi lisääntyviä maaperäpäästöjä vain sen vuoksi, että puuston kasvu lisääntyy. Mutta kasvupaikkojen väliset erot tässä ovat suuria, ja turpeen hajoamiseen voidaan vaikuttaa myös suometsän vedenpinnan tasoa säätelemällä.”

https://www.luke.fi/fi/uutiset/tuhkalannoitus-lisaa-suometsissa-puuston-kasvua-mutta-sen-vaikutukset-maaperaan-tunnetaan-viela-heikosti

Jutussa todetaan että aiheesta tarvitaan lisätutkimusta. Käytännön kannalta ohje olisi ehkä tässä vaiheessa: valitaan tuhkalannoituskohteiksi sellaisia kohteita, joissa pohjaveden pinta ei ole kovin syvällä, jolloin turpeen hajoamishävikki on todennäköisesti pienin mahdollinen. Tällaisia kohteita ovat erityisesti ne alueet, joissa yritetään jatkuvaa kasvatusta. Jos kunnostusojitus voidaan välttää, niin tuhkalannoituksen antama piristysruiske kasvuun puoltaa hyvin paikkaansa.

Toki hakkuupoistumasta olisi hyvä tehdä pitkäkestoisempia tuotteita, mutta jos kuluttaja ei niitä osta, niin ei heitä voi pakottaakaan. Korvamerkintäkään ei auta tähän vaivaan.

Suomen suot ovat hajonneet alkaen 1950-luvulta niin suuria määriä, että vähäiset tuhkalannoituskohteet ovat siihen verrattuna pisara meressä. Siteeraan säännöllisesti suotutkijaa joka määritteli: puusto on kasvanut suunnilleen turpeen hajoamisen verran ja vasta seuraavalla kiertoajalla päästään nettohiilinieluihin. Lisäksi maannos muuttuu ainakin ohutturpeisilla kohteilla jo vähitellen turvekankaaksi, jossa lopputilanne saattaisi olla se että karikesato on yhtä suuri kuin hajoamisen hävikki.

Kun katselen noita 50 vuotta sitten pelloksi tehtyjä tai ojitettuja metsiä  kulkee korkeuskäyrä pääosin samalla paikalla kuin 50 luvulla tehdyissä kartoissa, ei tee mutkaa vanhaan verrattuna. Sama tilanne kun karttaikkunassa vetää laserkeilauskorkeusviivan korkeuskäyrän päälle, ei laseri notkahda. Syken ja luken ja ipcc:n ”tutkimuksissa” turvetta hajoaa vuosittain sentin. Luulisi että aineen katoaminen näkyisi myös maanpinnan tason laskemisena. Että tällaisia nämä tietokonemalleilla saadut tulokset.

Tuosta Kurjen mainitsemasta vesiensuojelun hankkeesta pitäisi teidän tehdä projekti paikallisen elyn kanssa. Rahoitusta Metkan suometsien hoidon suunnittelusta tai jostain muusta lähteestä että saisi myös työn osuuden.

Mykkänen kiittelee myös sitä, ettei komissio esitä EU:n luonnon hiilinielujen kuten metsien kasvattamista enää 2030-luvulla. Sen sijaan komissio antaa teknologisille nieluille eli hiilidioksidin talteenotolle (CCS) ja käytölle (CCU) ison roolin päästöjen vähentämisessä.
”Maankäyttösektorille jäävä nielutavoite on 2030-tasoinen. Siihen ei onneksi esitetä kohtuuttomia lisäyksiä, ja niitä Suomikaan ei näe realistisina.”

Näyttää menevän kuten jo ehdin kirjoittaa. Fossiillipäästöt voidaan lopettaa vuoteen 2040 mennessä ja Metsämaan nielu säilyttää ainakin tällä tasolla vuoteen 2030. Metsien hakkuita ei tarvitse alentaa, kun nieluja Suomessa on saatavissa lisää, jos vain ryhdytään toimeen. Jos metsämaa nielua ei saada kasvatettua ei sakkokaan siitä ole kovin suuri.

Enkä usko, että sakkoakaan edes tarttee maksaa, kun Saksakaan ei yllä omaan Metsämaan nielutavoitteeseen, vaan tuota EUn metsänielutavoitetta vuonna 2030  -310 Mtn-ekv tullaan alentamaan.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010207519.html