Metsien hiilinielu

https://yle.fi/a/74-20016365

Linkkiin liittyen.

Suomalaisen turpeen ja fossiilisten polttoaineiden päästöt poikkeavat ilmastovaikutuksiltaan perustavaa laatua olevalla tavalla.

Suomen turvevarat ovat kertyneen suurimmaksi osaksi viimeisten 1000 vuoden aikana eli niillä on ollut CO2-sidonnan vaikutuksesta ilmastoa viilentävä vaikutus, kun taas fossiilisilla ei ole tätä viilentvää vaikutusta tähän nykyiseen ilmastoon, kun CO2-sitoutuminen niiden varastoihin tapahtui jo 300 miljoona vuotta sitten eli niillä nyt CO2-päästönä on pelkästään tätä nykyistä ilmastoa lämmittävä vaikutus.

Turpeen lämmittävät CO2-päästöt kumoutuvat viilentävän CO2-sidonnan kanssa (uusiutuva) eikä niillä ole siten ilmastovaikutusta tähän nykyiseen ilmastoon, vaikka kaikki viimeisen 1000 vuoden aikana syntynyt turve poltettaisiin, niin palataan vain 1000 vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin ei ollut tätä turvetta olemassakaan eikä silloin tietenkään ollut ilmastovaikustakaan puoleen eikä toiseen. Tuhannen vuoden aikana syntyneet suot ovat olleet myös lämmittävä metaanipäästö tämän 1000 vuoden ajan, sillä viilentävä  CO2-sidonta voittaa metaanipäästöjen lämmittävän vaikutuksen vasta tuhansien vuosien kuluessa ja vasta on mennyt ensimmäinen tuhat. Soiden kuivatuksella eli ojituksella metaanipäästöt ovat poistuneet 5 milj.ha ojitualueilta, joka tietenkin sekin tulee huomioida laskennallisesti arvioidessa turpeen CO2-maapäästöjä.

Suomalainen turve kävisi hyvin korvaamaan fossiilisen energian käytön (lämpövoimaloissa, biodieselinä yms.) eikä ilmastoa lämmittävää vaikutusta olisi.

Siksi kaikki turemaiden CO2-päästöt maankäyttösektorilta tulisi poistaa.

Olikos siitä turpeesta muita päästöjä tai ongelmia kuin hiili- sellaisia? Vaikka jotain vesistöihin liittyviä tai suoluontoon?

Tässä taas kommentti Herlinin juttuun:

Mitä tämä ”vihreä siirtymä” on? Meluisia tuulimyllyjä, valtavia linja-aukkoja. jättiläiskokoisia tehtaita. Tuntuuko kovin vihreältä. Epäilemättä jotain tuollaista tarvitaan, mutta hyvin hyvin kohtuullisesti täällä Suomessa. Tämä siirtymä tietenkin kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.

Kannattaa todeta, että metsissämme on viimeisten 70 vuoden aikana tapahtunut massiivinen vihreä siirtymä, jossa ei tuhlattu luonnonvaroja. Metsiemme kasvu on yli kaksinkertaistunut vaikka niistä on suuria alueita siirtynyt muuhun kuin metsätalouskäyttöön. Metsähän on ihmeellinen tuotantolaitos, joka luo uusia materiaaleja sadevedestä ja ilman hiilidioksidista. Energia ja raaka-aineet ovat ilmaisia. Investoinnit ovat vähäisiä. Pienestä siemenestä kasvaa suuri puu.

Suomessa kehitys on menossa täysin hakoteille, jos koko kehitys lähtee suurteollisuuden jättiläistehtaista. Samalla väistämättä maaseutu autioituu ja siellä asunnot ja paljon infraa muuttuu ongelmajätteeksi. Sama koskee lukuisia metsäteollisuuspaikkakuntia. Uudet asunnot ja infra joudutaan rakentamaan muualle ja se siitä hiilineuraalisuudesta. Mielipideilmastoa hallitsevat tyypit, joille maaseutu on kiva reservaatti käydä ihastelemassa luontoa. Eivät välitä, että se on monien koti ja työpaikka.

Kyllä meidän tulee toimia niin, että hyödynnämme ilmaista ja saasteetonta fotosynteesiä mahdollisimman tehokkaasti. Siis kasvatamme metsiämme niin hyvin kuin on mahdollista ja käytämme niiden kasvun sekä tuotantoon että hiilinieluihin. Nythän totisesti kilpaillaan siitä miten metsämme saataisiin tuottamaan mahdollisimman huonosti. Niiden jatkuvan kasvatuksen yllyttäminen on surullinen esimerkki tästä. Surullinen siksi, että jo yli 100 vuotta on tiedetty, ettei sillä saavuteta hyvää kasvua.

Tulevalta hallitukselta pitää vaatia ohjelmaa, joka turvaa Suomen arvokkaimman kansallisomaisuuden kestävän kasvun sekä hyödyntämisen ja säilyttää maaseudun asuttuna.

Kieltämättä on yhteinen näkemys metsien hoidosta, mutta miten siihen päästään. Timppa, tuskin kuitenkaan kilpaillaan siitä, että metsät tuottaisivat mahdollisimman huonosti ja olet valmis kiinnittämään huomion jatkuvaan kasvatukseen. Tämän hetken tilaston mukaan jatkuvan kasvatuksen osuus vain on 2.7 %. Jos vedotaan viimeaikaisiin huonoihin tuloksiin hoitorästeistä ja nuorien metsien hoidosta, ne ovat jaksottaisen metsänhoidon metsiä ja hallitusohjelmaan kuuluvia nekin.

Tämän hetken tilaston mukaan jatkuvan kasvatuksen osuus vain on 2.7 %

Kun lasketaan mukaan kaikki suojeluvaatimukset, niin kuva on erilainen.  Myös tuo hoitamattomuus johtuu ainakin osin epäilemättä myös siitä, että koko fokus on suojelussa.  Ei tehokkaassa metsänkasvatuksessa.  Esimerkkinä, totesihan erään taimitarhan johtaja, ettei nykyään oikein kannata kehua, että heidän taimilla kasvatetaan metsää tehokkaasti.

Jossain on vikaa, kun Ruotsissa istutetaan 450 miljoonaa tainta ja Suomessa 150 miljoonaa.

Kun avaan jonkun metsänhoitoyhdistyksen sivut, niin kyllä siellä isoilla kirjaimilla kerrotaan jatkuvan kasvatuksen ja hiilinielujen mahdollisuuksista.  Pitäisi sen sijaan kirjoittaa, että älkää tehkö näin omissa metsissä.