Hemputtaja,

kostea ja hapeton suo tuottaa metaania ja kuivattu suo hapettuessaan hiilidioksidia.

Jääkausi myllää kyllä kaikki maat ja  vuoret uuteen uskoon. Mutta  kumma kyllä Siperiassa ei oikein ole ollut jääkautta. Pelkkä kylmyys ei saa sitä aikaan, vaan pitää sataa myös runsaasti.

Olkoon minkä ikäistä turvetta tahansa, ei kuulosta voittavalta ehdotukselta sanoa, että meidän pitää saada polttaa kaikki turpeemme, mutta te siellä Alaskassa, Siperiassa ja Kanadassa ette tietenkään saa polttaa. Turpeen käyttö ei tietenkään ole sen rikollisempaa kuin fossiilisten energioiden käyttökään, vaan päin vastoin vähemmän pahaa.

Kuten kirjoitin sinne Oden blogiin, turve on puolipysyvää laatua. Siksi siihen pitäisi ehkä suhtautua välimuotona uusiutuvien ja fossiilisten välissä. Energianlähteet voidaan siis asettaa ilmastomielessä suunnilleen tähän tapaan pahis-hyvis -janalle: fossiilinen kivihiili ja öljy, maakaasu, turve, biomassa, geotermiset ratkaisut ja lämpöpumput, ydinvoima, aalto-, tuuli- ja aurinkovoimalla tms. tuotettu vihreä sähkö ja synteettiset polttoaineet.

Jos minä tekisin ilmasto-ohjelman niin se olisi että kattottaan sitten kun nuo isot maat on ensin hoitanu päästönsä. Ja tartteeko sitten enää näin pienen maan mitään tehdäkään.

Siis mikä Ranan päättelyssä oli pielessä? Keikahduspisteistä ollaan montaa mieltä eikä Ippc:n viimeisen raportin mukaan ne ole todennäköisiä. ”Ei tästä mikään maailmanloppu tule, ei lähellekään” (lainaus Petteri Taalakselta).

Scientist (16.3.2023, 15:07)

Olen osunut yhteen kuivattuun suohon ja se oli kuin hemmetin suuri rahkakorppu. Erikoinen tapaus. En osaa sanoa, että mikä oli mennyt pieleen. Ei kovin paksu turve.

Ojittu suo ei kuivu kuin pinnasta, jonka alla muhisee edelleen tuttu, hapeton turve. Pintakerros taitaa tuottaa hiilidioksidia – ellen erehdy, mutta aikanaan sekin tasoittuu. Epäilen – mutta en tiedä – että metaanin tuotanto siellä alla jatkuu edelleen.