Lauri Hetemäki kirjoittaa MaasTullissa.

”Metsäekologien mukaan metsien hiilinielut eivät voi toimia ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien keskeisenä pilarina ilman fossiilisten hiilidioksidipäästöjen jyrkkää vähentämistä ja metsänhoidon muuttamista. He perustelevat näkemystään sillä, että lisääntyvät fossiilipäästöt johtavat väistämättä lisääntyviin metsätuhoihin. Eli metsät eivät olekaan ilmastopelastajia, vaan joutuvat ilmastonmuutoksen uhreiksi lisääntyvien metsätuhojen vuoksi. Siksi ykköstavoitteen tulee olla kaikkien fossiilisten päästöjen vähentäminen.

Metsien kyky tarjota jatkossa ilmastoratkaisuja perustuu niiden pitkän aikavälin sopeutumiskykyyn eli resilienssiin. Toisin sanoen kestävyyteen kohdata lämpenevä ilmasto ja metsätuhot, kuten kuivuus, kirjanpainajatuhot ja myrskyt.”

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d4c5ff9e-9038-4335-aedd-96f2b181526d

Tämä ei kelvannut Hesarille siihen Vuokon juttuun:

Nyt agendalla on hiilensidonta.  Hiiltä pitäisikin saada pois ilmakehästä.  Sehän on selvä.  Minulle ei kuitenkaan ole selvinnyt, millainen lainsäädäntö määrää Suomessa, että metsänomistajan tehtävänä on poistaa ilmakehästä toisten  sinne päästämä hiili.  Kyllä mielestäni saastuttajan tehtävä on huolehtia, että saasteet poistetaan.  Kerätään se piipun päästä vai metsitetäänkö autiomaita, se on saastuttajan vastuulla.

Täällä monet kirjoittajat ovat huolissaan siitä, että puuta päätyy vessapaperiksi.  Joko he ovat siirtyneet käyttämään sormea pyyhkimiseen?

Kyllä metsänomistajan tehtävä on hyödyntää fotosynteesiä ja tuottaa raaka-ainetta moninaisiin hyödyllisiin tuotteisiin.  Samalla saadaan talteen korkealaatuista energiaa ja korvataan fossiilisilla tuotettuja materiaaleja.  Pidetään kirkkaana mielessä, ettei tämä yhteiskunta pyöri ilman metsäteollisuustuotteita.   Ei sellaista ”vegaania” löydy, joka normaalielämässä pystyisi päiväävään olemaan ilman metsäteollisuustuotteita. 

Niin siis jääkauden jälkeenhän ainakin suuri osa Suomesta on kai ollut kivennäismaapintainen, ja sitten sen päälle on sitten kertynyt vuosituhansien aikana metsämaan humuskerros (=”hiiltä”), huonokasvuisilla kallioilla vähemmän ja lehdoissa enemmän. Päätehakkuu ja maanmuokkaustyypit tietysti saavat aikaan sen, että tämä humuskerros osittain rikkoutuu ja valo- ja kosteusolosuhteiden muututtua se ja sen päällä oleva karike lahoaa. Maanmuokkaus siis vapauttaa humuksen ja karikkeen lahotessa ravinteita uusien puiden (ja horsman ja vatun) käyttöön ja muuttaa niitä maaperän lämpöolosuhteita, mikä kai käytännössä liittyy samaan asiaan.

Tosiaan kun kevät koittaa, niin toivoisin, että Timppa menisi sinne Pyhään-Häkkiin retkelle lapion kanssa (se tosin lienee laitonta, mutta ei siitä kiinni jää) ja selvittelisi, miten paksulti sellaisessa ihannoidussa ikimetsässä tätä humuskerrosta on ja onko siinä minkä verran eroa hoidettuun talousmetsään samanlaisella kasvupaikalla.

Se on sinänsä mielenkiintoinen kysymys, että mihin se aiemmin kertynyt turvekerros on jääkausien yhteydessä mennyt. Pintakerrosten myllerryksen myötä jotain on varmaan jäänyt pinnan alle ja muuttunut joksikin kiveksi tms., ja pintaan jäänyt tavara on varmaan osittain lahonnut tai alavalle paikalle jäädessään päätynyt suon pohjaan.

Tosiaan, mitä Kurki löysit tiedon että näillä lakeuksilla oli turvetta ennen edellistä jääkautta?  Kiinnostuin kyllä vilpittömästi.

Tomperille.

Miksi Eem-interglasiaalilla ei olisi ollut turvetta jopa enemmän kuin kykyisellä, kun oli lämpimämpääkin ja kosteuttakin riitti.