https://www.metsalehti.fi/kolumnit/kolumni-ylihakkuu-voi-olla-jarkevaakin/

”Jos ikäluokkajakauma painottuu sen sijaan nuoriin metsiin, kannattaa hakata selvästi vähemmän kuin suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä antaa ymmärtää. Vaikka hakkuut olisivat laskelman osoittamalla tasolla, ne ovat ylihakkuita siinä mielessä, että niiden takia potentiaalisesti suurempia hakkuumahdollisuuksia tulevaisuudessa ei saavuteta. Metsien kasvua ja sitä kautta myös hakkuita olisi mahdollista nostaa pidättäytymällä hakkuista nyt.”

Itse olen ymmärtänyt että oltaisiin nyt tässä kohdassa: koska nuoria ja keski-ikäisiä metsiä on paljon, hakkuiden himmailu lisäisi kasvua tulevaisuudessa, mikäli tarpeelliset harvennukset kuitenkin tehdään. Hakkuiden lisääminen ei onnistu myöskään muista syistä: käytettävissä oleva pinta-ala pienenee vilkkaan rakentamisen ja suojelualueiden perustamisen vuoksi. Suojelualueiden kasvu on kyllä ymmärtääkseni mukana hiilinielussa.

Hakataanko lisää vai himmaillaanko? Olenko hakoteillä?

Suomella on tavoitteena vuosi 2035 ja jos silloin pitäisi metsien olla mahdollisimman isoja hiilinieluja niin seuraavan 3 vuoden aikana pitää hakata vanhoja metsiä mahdollisimman paljon jotta ne keretään uudistaa ja kasvu edistyy pisteeseen jossa ne ovat hiilinieluja. Vanhat metsät siirtyvät jatkuvasti päästölähteiksi koska kasvu hidastuu ja taudit lahottavat enenevässä määrin.

Jotta lisäisimme hiilinieluja niin hakkuita pitää ehdottomasti lisätä ei vähentää.

Hakataanko lisää vai himmaillaanko? Olenko hakoteillä?

Etelässä pitänee vähän vähentää ja pohjoisessa lisätä. Tuhkalannoituksia pitää tukea ja saada kaikki tuhka terästettynä lannoitekäyttöön metsille.

https://www.luke.fi/sites/default/files/2022-12/Suomen_LULUCF-sektorin_2021%E2%80%932025_velvoitteen_toteutuminen.pdf

Tuosta ko kattoo ikärakenteita eri puolilla maata niin voi koettaa hahmottaa kuinka nopeasti hakkuiden lisääminen tai alentaminen vaikuttaisi ja mihin suuntaan

Näin kirjoitin viimeiseen Heli Saavalaisen juttuun Hesariin:

Siis hakkuita vähemmän. Näin ymmärrän Helin esittävän.

Kun katselen meidän Yhteismetsän metsiä, niin mietin vaan miten niitä olisi viisainta käsitellä, jotta ne kasvavat entistä paremmin. Tämä lienee useimpien metsänomistajien tavoite. Siis mietin miten ja milloin pitää harventaa, jotta harventajalle kertyisi hakattavaa ja toisaalta puusto ei karsiintuisi liikaa, jottei se menettäisi hyvää kasvukykyään koko loppuelämänsä ajalksi. Aikaikkuna, jolloin harvennus on edullisinta tehdä, on vain muutamia vuosia. Ei tähän vaikuta mitkään valtakunnalliset hakkuutavoitteet.

Sama juttu uudistushakkuilla. Ikäätyneen metsän kasvu taantuu ja sitä uhkaavat monet tuhot ja sairaudet. Pitäisikö minun ”hautoa” tuollaista metsää kunnes se tuhoutuu. Järkevää on hakata se ja uudistaa tehokkaasti, jolloin uusi metsä tulevana kasvuaikanaan tulee kasvamaan keskimäärin paremmin kuin hakattu metsä.

Näyttää, että monet uskovat, että metsä on ikäänkuin ”makkara”, josta voisi mielensä mukaan leikata haluamiaan siivuja. Metsä ei ole tätä vaan koostuu lukuisista eri kehitysvaiheissa olevista metsälöistä, joiden hakkuilla on oma aikataulunsa ja tyylinsä. Metsänomistajia on satoja tuhansia ja heilläkin omat käsityksensä asiasta. Suomalaista metsää ei pysty saamaan mihinkään hakkuusuunite-muottiin.

”Monimuotoisuus” on nyt agendalla. Sehän on suomalaisessa metsässä järjestyksessä. Aukkoihin perustuva hakkuutyyli tuottaa hyvin monenlaista metsää. Metsälaki ja sertifikaatit sitten lisäävät sitä monimuotoisuutta. Luonto tuottaa jatkuvasti lahopuuta ja uusi sertifikaatti todella paljon lisää.

Monimuotoisuutta heikentää vain rakentaminen, joka muuttaa metsän vaikka rata-alueeksi tai tuulivoimapuistoksi valtavine linja-alueineen. Toivoisi HS:n alkavan tutkia tätä puolta. Metsät tarvitsevat vain hakkuita.