Linkki https://arvometsa.fi/hakkuun-vaikutus-metsan-hiilensidontaan/

Timo Pukkala:  Olennaista hiilen sidonnassa (hiilidioksidin poistamisessa ilmakehästä) ei ole puiden kasvunopeus vaan puuston, metsämaan ja puutuotteiden hiilivarastojen pysyvä suurentaminen. Hyvästä kasvusta ei ole mitään hyötyä, jos nuo hyväkasvuiset puut hakataan ja keitetään selluksi. Vesakon hiilensidonnastakaan ei ole kummoista hyötyä, jos vesakko raivataan ja kaadetut puut jätetään lahoamaan, jolloin hiili palautuu takaisin ilmakehään. Jalostushyöty antaa mahdollisuuden nopeuttaa hiilensidontaa, mutta jalostushyödystä yksinään ei voi tehdä päätelmiä ilmastohyödyistä. Jalostettujen taimien istuttaminen edellyttää avohakkuuta ja maanmuokkausta, jotka suurentavat metsämaan hiilipäästöjä noin 25 % peitteiseen metsätalouteen verrattuna.

Vastasin Timo Pukkalalle.
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.

Se että uusi puusukupolvi kasvaa paremmin jalostushyödyn ja maanmuokkauksen vuoksi ei tarkoittane sitä, että se lisä pitäisi hakata myös pois. Lähtisin paremminkin siitä, että nykyinen hakkuutaso voitasiin tällä säilyttää ja tulevaisuudessa 20 vuoden tähtäimellä hakkuusäästö, hiilensidonta ja hiilivasto kasvaisivat. Vuoden 2021 hakkuusäästö oli 12 milj.m3 ja voisi olla 20 vuoden päästä 25..30 milj.m3 metsien nousseen kasvun 115 milj.m3/v vuoksi hakkuiden ja poistuman pysyessä nykyisellä tasolla.

Mikään ei anna odottaa että metsien kasvu tästä lisääntyisi. Paremminkin syytä on odottaa että se laskee. Metsät hakataan liian harvaksi, rajoituksia tulee suomaille, jatkuva kasvatus lisääntyy ja lannoituksetkin vähenee jos lannan hinta ei kovin laske. Mutta eiköhän se vähempikin puu Suomelle riitä. Ei pidä olla liian ahne.

Olipa taas hyvä kolummi Seppo  Vuokolla tänään  19.12. Maaseudun Tulevaisuudessa näistä asioista, tuntuu olevan ainoa selväjärkinen tässä loputtomassa hössötyksessä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d50a423c-6309-456e-8ffa-ba7718e3f505

Risto Isomäki kolumni: Olen ollut lähes neljänkymmenen vuoden ajan mukana erilaisissa metsien ja maaperän hiilinieluja kasvattavissa hankkeissa muun muassa Afrikassa sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Tästä huolimatta minun on yhä vaikeampi saada selvää Suomen valtion omia hiilinielujamme koskevista laskelmista tai ymmärtää, miten ne on tehty.

Mitä ihmettä?

”Alan tutkija” kysyy tällaista.

Runkopuu muodostaa vain 60 prosenttia puiden massasta. Kantojen, juurien, neulasten ja oksien osuus on noin 40 prosenttia. Eikö myös tämä pitäisi ottaa huomioon osana metsien kasvaessaan muodostamaa hiilinielua?

Minä kysyin Lukesta samaa eli miten on laskettu viime vuoden hakkuusäästön CO2-nielu ja tässä vastaus, josta en tullut hullua hurskaammaksi.

Todennäköisesti ero sinun tuloksissasi verrattuna virallisiin tuloksiin johtuu yksinkertaistetusta laskentatavastasi. Puustobiomassan kasvun ja poistuman laskennat perustuvat joko mittauksista tehtyihin mallinnuksiin tai ottavat huomioon esimerkiksi puulajin, maaperän ja maantieteellisen sijainnin puustobiomassaa laskettaessa, joten on epätodennäköistä, että yksinkertaistetulla laskentatavalla saisi täsmälleen saman tuloksen. Yksittäisillä kertoimilla voidaan suuntaa antavasti muuntaa runkotilavuuksia hiilidioksidiksi, mutta ne eivät sovellu kansallisen tason laskelmiin, joille on kansainväliset laskentaohjeet ja vaatimukset.

Onko sittenkään alan asiantuntija?

Risto Isomäki: Luonnollisen poistuman eli metsiin jäävän runkopuun sekä metsiin jäävän oksa-, latva-, kanto- ja juuribiomassan oletetaan laskuissa ilmeisesti ikään kuin haihtuvan ilmaan, saman tien. Vain tietokoneen kovalevyllä olemassa olevassa mallissa voi toki käydä näin. Mutta jos menet metsään katsomaan, miten asiat ovat, kaikki näyttää kovin toisenlaiselta.

Noistahan ei saada päästöjä, kun ne”haihtuvat todella ilmaan” eli niistä ei lasketa päästöjä, kun vähentyvät automaattiseti pois hakkuusäästöä laskettaessa, mutta niistä voidaan laskea kyllä CO2-nieluja niin kuin Luke laskeekin.

On se tämänpäiväinen Hesarin pääkirjoitus tosi tyhmä:  Tässä kommenttini.  Saa nähdä julkaisevatko.

”Hakkuita on kiihdytetty ja sellutehtaisiin investoitu, kun sellulle on ollut maailmalla kysyntää. Se on tehty kestävän metsänhoidon kustannuksella.”

Eikö HS:ssa tunneta edes metsänkasvatuksen ja metsäteollisuuden perusasioita?  Sellutehtaat käyttävät pienikokoista harvennuspuuta, minkä hakkuu on välttämätöntä kunnon tukkipuun saamiseksi.   Sitten sellutehtaat käyttävät sellaista oksaista tai mutkaista puuta, josta laatuvian vuoksi ei voi valmistaa sahatavaraa ja tukkipuiden pienikokoiset latvaosat.  Merkittävä raaka-ainelähde selluteollisuudelle on lisäksi sahahake, siis saha hakettaa tukkipuusta sen osan, joka jää jätteksi sahauksesta.  

Ennen sellueollisuuden voimistumista kaikki sahaukseen kelpaamaton puutavara jäi metsiin lahoamaan ja sahausjäte poltettiin sahan pihalla ”rimahelveteissä”.  Nyt sellu on arvokas välituote, josta voi jatkojalostaa esimerkiksi sanomalehtiä.  Ja myös monia arvakkaampia tuotteita.

Kun myyn kuitupuuta, niin en tee sitä todellakaan ”kestävän metsänhoidon kustannuksella” kuten lehti väittää vaan osana kestävän metsänhoidon kasvatusketjua, joka alkaa siemenestä tai taimesta ja päätyy siihen, kun ikääntynyt ja kasvussa hidastunut metsä kaadetaan.

Tietysti kanattaa muistaa sellutollisuuden rooli tasaisen uusiutuvan sähköenergian tuottajana.   Ja suuri merkitys kansantaloudelle.  Kyllä Suomi olisi tosi autio, jos meillä ei olisi mahdollisuuksia tarjota kestävässä metsätaloudessa työpaikkoja syrjäseutujen asukkaille.   Näiden asema ei näemmä stadilaisia kiinnosta.

Kiinnostaisi tietää millä asintuntemuksella Suomen suurin päivälehti pääkirjoituksiaan kirjoittaa.  Tämä on todellinen limbo.  En usko, että yhtään huonompaa voisi enää kirjoittaa.