Miksi turvemaiden päästöt eivät sitten tasaannu, vaikka suuri osa on muuttunut jo turvekankaiksi?

Onko tuohon olemassa jokin linkki, jossa noin väitetään?

Ojitus muuttuu turvekankaaksi, kun maapohjan kasvillisuus muuttuu niin, että rahkasammal ja muut turvetta kasvattavat sammalet katoavat ja sitten CO2-päästöt alkavat.

Vähäiset kokemukset turvemaista kertovat, että joskus on ongelmia taimettumisessa.  Joskus taas puiden pystyssä pysymisessä.    Toimiva mesätalous edellyttää, taimia syntyy ja jätetyt puut pysyvät pystyssä.  Jos kumpikin ehto ei täyty, niin järjestelmä ei toimi.

Veikkaus on, että valtaosalla turvemaista jatkuva kasvatus ei ole toimiva vaihtoehto.

Tomperi: olen ajatellut niin että kun (ohutturpeisilla suotyypeillä) suurin osa turpeesta on hajonnut ja muuttunut kangashumukseksi, hajoaminen hidastuu. Uutta hajoamista tapahtuisi siis enää pääasiassa puista tulevassa karikkeessa kuten kangasmailla.

Paksuturpeisella rehevällä suolla hajoaminen jatkuu päästöineen (hiilidioksidi, typpioksiduuli, ravinteet) pitempään. Periaatteessa tuollaisen rehevän suon ennallistaminen lopettaisi em. päästöt, mutta se voi vastaavasti lisätä metaanin päästöjä. ”Ojasta allikkoon” ja päästöt sen mukaiset.

Mitä siis kulloinkin on järkevää tehdä, se on se kysymys joka pitäisi ratkaista.

J-P Hotanen vastasi jotain tällaista kun kysyin päästöistä.

”(Myös) heikkopuustoiset, itsestään ennallistumassa olevat ojitusalueet ovat hiilensitojia voimakkaan aluskasvillisuuden (putkilokasvit, sammalet) kasvun myötä. Ojituksen jälkeen puolukka- ja varputurvekankaiden turve ei juurikaan hajoa ja päästä hiiltä taivaalle, ja puut sentään kasvavat melko hyvin sitoen hiiltä.

Rehevien kasvupaikkojen, ruoho- ja mustikkaturvekankaiden, turve sitä vastoin jatkaa hajoamistaan – luultavasti niin kauan kuin sitä riittää – mutta eri puusukupolvien puustoon sitoutuu valtavasti hiiltä, ja puurakenteissa hiili säilyy pitkään.

Energiapoltossa hiili tietty karkaa taivaalle, mutta samalla tuotetaan mm. lämpöä ilman fossiilisia. Ja hiiltä alkaa taas sitoutua puustoon. Sellunkeiton tuloksena syntyy paperi- ja kartonkituotteita ja hyödyllisiä energiasivuvirtoja. Paperi- ja kartonkituotteet kierrätetään aika hyvin.

Hiilen kannalta sekä ojittamattomat että ojitetut suot ovat ok. Ojitettujen soiden ravinnepäästöihin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, niihin voidaan vaikuttaa metsänkäsittelymenetelmillä. Tuhkalannoituksiin sopivat kakksotyypin turvekankaat tulee lannoittaa tuhkalla. Päästöjä ei synny, ja metsä kasvaa loistavasti: hiilinielut kasvavat!”

Jos lukee siinä linkittämässäni Luken uutisessa mainitun käsikirjoituksen niin sen jälkeen on ehkä hieman viisaampi turvemaiden päästöjen suhteen.

Tekstisi ovvat juuri tuolta. Olen vankkojen,vahvojen, viishaitten naisten ympäröimä ollu aina. Heitä houraamasta sanoit vaimot miehilensä joita joutavanpäiväset jutut vei menneshän. Tällä saitila, vai miksi niitä sanothan, olen nähny vain järkeviä naisten kirjoituksia. Tollojen miesten yllin kyllin.