Ei edes jotenkin puuta kasvavia soita tai itsekseen ennallistuvia kannattane ennallistaa juurikin metaanipäästöjen takia. Sen sijaan suoluonnon monimuotoisuuden palauttamiseksi tai lintukosteikon luomiseksi kyllä.

Jossain Hesarin keskustelussa väitettiin, että ennallistaminen voi lisätä marjojen tuotantoa, mutta epäilen että epävarma hanke. Asiaa kannattaisi kyllä tutkia: miten ennallistaminen tulee tehdä jos halutaan karpaloa ja lakkaa?

Hiekoivujen lehtien keltaisuus johtuu koivunruosteesta. Melkein joka kesä sitä alkaa täällä näkyä jo elokuussa niin nytkin. Tosin aika vähän tänä kesänä. Täällä on ollut kesiä, että elokussa kaikki hieskoivut olivat jo keltaisia. Vuosi 2018 oli sellaien kesä, ettei koivunruostetta ollut ollenkaan ja koivuihin tuli normaali ruska. Rauduskoivuun ruoste ei tartu.

Pajuissa näkyy olevan myös ruostetauti.

Kuuset ovat täällä nyt enemmän tai vähemmän keltaisia, johtuen suopursuruosteesta. Viimeksi sitä oli tähän verraten 10 vuotta sitten.

Mitenkäs pohjavesi reagoi Visakallon avohakatussa korvessa? Kuinka ylös nousi, pitääkö ojia kunnostaa?

Jotenkin koivujen aikainen kellastuminen näyttää kuitenkin liittyvän kuivuuteen, koska sitä on havaittavissa kuivissa mäkipaikoissa. Ei kosteammilla mailla. Sama koskee kuusien kuivumista.

Suomen Luonnonsuojeluliiton kannattaisi suosia porkkanaa eikä keppiä. Nyt se siis ehdottaa että saastuttavien elinkeinojen ja kansalaisten päästöjä katettaisiin vähentämällä metsien hakkuita tai verottamalla puun käyttöä hiilinielujen vähenemisestä. Osaoptimointia tämäkin. Sillä ei ole maapallon ilmastossa kärpäsenkään merkitystä onko Suomi luokan mallioppilaana hiilineutraali vuonna 2035 vai 2050 tai koskaan.

Ratkaisevaa ovat globaalit päästöt ja niiden kääntäminen alenevaan suuntaan. Lisäksi pitää maapalloa viherryttää. Jossain kohtaan nämä oikeaan suuntaan menevät trendit alkavat vähentää hiiltä pois ilmakehästä. Tästä Petteri Taalas ja Markku Kulmala puhuvat, kun he sanovat että ei pidä tuijottaa sokeasti vain Suomen päästöjä ja hiilinieluja.