””Valtionvarainvaliokunnan verojaoston puheenjohtaja kansanedustaja Sampsa Kataja (kok)
Lainaus:
Metsäpuolella on teollisuuden taholta esitetty, että pitäisi saada metsämaksu tai vero sellaisella metsäomaisuudelle, jota ei käytetä, Kataja väläyttää.””

Metsäomaisuuden entistä tehokkaampaan käyttöön tähtäävä valtiovallan toimenpide oli säätämällä yhteismetsän puunmyyntitulon veroprosentti 2% muiden omistajaryhmien veroa alhaisemmaksi. Lisäksi on helpotettu monin eri keinoin yhteismetsään liittymisen tai perustamisen käytännön mahdollisuuksia. Yhteismetsän voinee nykyisen jopa perustaa verkossa toimistotyönä. Taitaa olla Suomessa pienin perustettu yhteismetsä 20 hehtaarin suuruusluokkaa. Yhteismetsä jos mikä käyttää metsäomaisuutta tehokkaasti.

Voipi olla, että yhteismetsä-omistusmuotoa kehitellään valtionvarainministeriössä tälläkin hetkellä. 2% alhaisempi puunmyynnin vero% ei enemmälti pannut vauhtia yhtesmetsien perustamisiin tai niihin liittymisiin. Ehkäpä toinen 2% saisi jo muutosta aikaan uinuvienkin tilojen osalta.

MMM haluaa metsien virkistyskäytön lisääntyvän merkittävästi, mutta siinä on osaltaan esteenä metsäomaisuuden sirpaleisuus omistajasuhteiden osalta. Nämäkin ongelmat lievenisivät yhteismetsien lisääntymisen myötä. Siinä mhy:lle olisi tehtäväkentää jos verohoukutin olisi tarpeeksi tuntuva.

Entinen 2%:n veroetu lisättynä mahdollisesti toisella 2%:lla olisi yhteensä 4% yksityismetsiä alhaisempi verokanta. Sehän tietäisi 12% yksityismetsiä lievempää puunmyyntiveroa. Sillä alkaisi varmasti olla jo huomattavasti vaikutusta, varsinkin, jos metsäalan neuvontajärjestöt ryhtyisivät yhteismetsiin liittymisiä avustamaan.

Jotain tämäntyyppistä houkutinta kuvittelisin valtiovallan nykytilanteessa käyttävän, koska siinä ohessa metsänomistajamäärä vähenisi, ja edellytykset metsäpoliittisen selonteon mukaisten linjausten toteutumiselle olennaisesti paranisivat.

Valtioneuvoston metsäpoliittisen selonteon 2050 sivulla 20, 3.3 Kansallisen metsäohjelman toimenpiteet, kohta 5:

”Suurennetaan metsätilojen kokoa ja parannetaan niiden rakennetta, sekä edistetään sukupolvenvaihdoksia arvioimalla verotuskäytäntöjen muutoksen tarpeellisuus, kehittämällä eri omistusmuotoja ja uuskäytäntöjä sekä neuvontaa.”

– Millähän muulla keinolla voisi valtiovalta suurentaa metsätilojen kokoa niin tehokkaasti kuin ohjaamalla sukupolvenvaihdokset vähillä kustannuksilla yhteismetsän osakkaiksi?

Mehänpoika: ”Jotain tämäntyyppistä houkutinta kuvittelisin valtiovallan nykytilanteessa käyttävän, koska siinä ohessa metsänomistajamäärä vähenisi”

Ei yhteismetsässä omistajien määrä vähene.

Täsmällisesti sanottuna. Yhteismetsä ei omista metsää vaan hallinnoi sitä omistajien lukuun. (voi kyllä omistaakin myöhemmin hankittua metsää, jos on ostanut sen osakkaiden valtuuttamana)

Esimerkiksi meidän tapauksessa yhteismetsän osakkaat omistavat ns. haamutiloja eli aiempi maarekisteritila on lohkottu osakkaille heidän osuuksiaan vastaaviksi uusiksi tiloiksi, joilla ei ole rajoja. Näihin uusiin tiloihin kuuluu sitten vastaava osuus yhteismetsästä, joka on fyysisesti sama kuin aiempi maarekisteritila. Yhteismetsäosuus voi kyllä kuulua myös varsinaiseen maarekisteritilaan kuten lienee laita esim Kuusamossa tai yleisemminkin ns. vanhojen yhteismetsien suhteen.

Vähän monimutkaiselta kuulostavaa, mutta kyllä ihan loogista. Omistaja voi pantata tilan, johon yhteismetsäosuus kuuluu. Panttaukseen ei tarvita kenenkään suostumusta. Jos pantti realisoituu, niin yhteismetsän osakas vain vaihtuu. Mahdollista on myös, että yhteismetsä voi käyttää tällaisessa tapauksessa etuosto-oikeuttaan, jos se on ohjesäännössä mahdollistettu.

Oleellinen ero on muuhun maanomistukseen verrattuna on siis se, että osakkaiden lukumäärä voi kasvaa, mutta toimiva yksikkö yhteismetsä säilyy aina yhtenä ja samana. Jakaa sitten voittoaan vaan suuremmalle osakasmäärälle.

Osakkaatkaan eivät omista metsää, vaan osuuksia. Yhteismetsää ei omista oikeastaan kukaan.
Aikanaan Vennamo jakoi yksityisille maita ja yhteismetsiä, Kekkonen antoi lisämetsien maksamattomia velkoja anteeksi. Nykypoliitikot keksivät keinoja ottaa nuo omaisuudet valtiolle takaisin, maksaakseen virkaeliitin yhä’kasvavat etuudet.
Koettelee vaan ei hylkää herrat.