Suorittava porras:
””Mehänpoika saisi joutessaan miettiä vastauksia siihen,””— ””miksi seurat alkavat potea toimihenkilöpulaa ja yleistä veren vähyyttä?””

– Jo eräässä aiemmassa ketjussa yritin perustella sitä, miten jo pitkään käytössä ollut pyyntilupiin perustuva hirvenmetsästys on aiheuttanut lähes pari sukupolvea jatkuessaan hirviporukoiden ”ukkoutumista”. Pitkään aikaan ei hirvestykseen halukkaita nuoria metsästäjiä päästetty hirviporukkaan, ellei heillä ollut metsästysmaata vuokrattavaksi seuralle tai riittävästi rahaa jäsenmaksuksi arvokkaista metsästysseuran nykyisin useinmiten kiinteistöverosta vapaista omaisuuksista. Tämä on silti hyvin pieni ongelma monista muistapyyntilupien kielteisistä vaikutuksista.

– Vanhemman hirvestäjän ase alkaa monesti vähän vapista ja näkökykykin iän mukana voi heiketä. Ei paperityötkään vanhana enemmäti kiinnosta. Enemmän ne varmasti rasittavat kuin atk:n hallitsevia nuoria. Ehkä nuoremmat eivät halua alistua vanhemman polven hirvilaskentojen suhmurointiin, joten toimihenkilöpula voi joskus olla tuloksena.

Ei pyyntiluvista ole mitään pulaa ollut enää vuosikymmeniin. Nuoret eivät muutenkaan harrasta enää metsästystä niin paljon kuin aiemmin. Maaseudulta nuoret muutenkin vähentävät, ei heitä riitä hirviporukoihinkaan entisiä määriä. Mitään varsinaista pulaa metsästäjistä ei ole, koska pyynti tapahtuu koirien avulla, ei enää ajometsästyksenä kuten aiemmin.
Tietokoneen käytön osaajia riittää ja hirvilaskemia kukaan ei pysty tekemään 100% oikein millään keinolla.

Timppa:
””Minusta koko hirvenmetsästyskysymys ei oikein kuulu tämän otsikon alle. Koko ajan joku yrittää lietso tätä erilaista vastakkainasettelua.””

– Tämän otsikon alle kuulunee kaikki metsään liittyvä verotus. Kyllä kovasti pistää silmään metsästäjäjärjestöjen ilmoittamat vuotuiset hirvenlihamäärät ja niiden arvot. Niiden päälle on vielä keksitty hirvestyksen virkistysarvot. Kaikki nämä arvot ilmoitellaan lähinnä päättäjille sen vuoksi, että he ymmärtäisivät hirvestyksen tuottoisaksi harrastukseksi ja homman jatkuminen entiseen malliin olisi sillä turvattu.

Ei hirvestäjät kehu julkisuudessa, että heidän saamansa hirvenliha jää kustannusten vuoksi kokonaan verottamatta. Voisihan ajatella, että ainakin virkistyksellisyys olisi tässä valtiontalouden tilassa hyvin sopivaa panna verolle. Onhan suuresta hirvikannasta yhteiskunnalle suuret menetykset.

Kaikki valheisiin perustuva hirvipolitiikka lähtee siitä, kun riistanhoitomaksu on säädetty niin pieneksi, että metsästystä harrastavat maksavat sitä hamaan kuolemaan saakka, koska mielenkiintoinen Metsästäjä-lehti tulee siten keskeytymättä. Sitten tämä 300 000 maksanutta ilmoitetaan suurelle yleisölle ja äänestäjille metsästäjien määräksi. Onhan se suuri luku väestömäärään verrattuna mutta muuten täyttä puppua. Tällaisista harhauttamisista voisi kirjoittaa kirjan.

MJO:
””Yritä jo päättää, mitä selität. Toisessa ketjussa selität, että hirvenpyynti on suurimmaksi osaksi maattomien harrastus. Nyt väität ettei maattomat edes pääse jäseniksi.””

Minä kerron vain faktaa. Selittelyt ovat tulleet MJO:n taholta. Onko se mielestäsi selitystä, jos kirjoitan, että ”hirvenpyynti on suurimmaksi osaksi maattomien harrastus.” Voisin hieman tarkentaa: se on enimmäkseen maattomien eläkeläisten harrastus. Poikkeuksia tietysti löytyy eri seuroissa. Mikähän on tuo ”toinen ketju”?

En ole milloinkaan väittänyt, ”ettei maattomat edes pääse jäseniksi”.
Luehan tarkemmin mitä kirjoitin. Kirjoitin: ”pitkään aikaan ei hirvestykseen halukkaita nuoria metsästäjiä päästetty hirviporukkaan”. Nykyisin mukaan pääsevät tietääksen melkein kaikki halukkaat, mutta se on monessa tapauksessa jo myöhäistä hirviporukoiden ukkoutumista ajatellen.

Jos minä kirjoitan, että mielestäni jo vuosikymmeniä meillä harjoitettu hirvipolitiikka on suurin syy taloudellisiin vaikeuksiimme, ei sekään ole selittelyä. Se on henkilökohtainen mielipide, jota pitäisi myös MJO:n kunnioittaa.

Pieni esimerkki: jos maa- ja metsätalousministeriö osoittaa määrärahan KEMERA-hankkeisiin, kiertää raha yhteiskunnassa, kunnes valtaosa päätyy verojen muodossa valtiolle uudelleen jaettavaksi. Eli raha ei kokonaan katoa, ellei enemmälti osteta ulkomaista tai matkustella ulkomaille.

Jos taas totaalinen hirvivahinko sattuu istuttamalla perustettuun ja myös perattuun metsätaimikkoon, häviää muokkaukseen, metsänviljelyyn ja taimikonhoitoon uhrattu raha kuin pieru saharaan. Sama kohtalo on esim. 8-vuotisen taimiston 8 vuoden lisäkasvulla. Sekin menetetään kertaheitolla, eikä raha kierrä metsänomistajan, koneyrittäjän, jatkokuljettajan, teollisuuden, satamaterminaalin ja ulkomaankaupan tuloksista verottajalle eikä sieltä jaettavaksi edelleen.

Hirvistäkään ei saisi kertyä veroa valtiolle, vaikka ne pelkällä olemassaolollaan vähentävät valtion verotuloja.

MaalaisSeppo:
””Osaakohan nimim. ”mehänpoika” keskustella muusta kuin hirvistä, kun useampaan ketjuun alkaa sitä lisäämään.””

– Ajatteleppa vähän! Jo yksistään sellainen asia kuin uudistettavan puulajin valinta maapohjalle kulloinkin sopivamman puulajin mukaan: Sellainen ei ole monessakaan avohakkuukohteessa mahdollista, koska tulisi ensisijaisesti käyttää ns. pioneeripuulajia (mänty, rauduskoivu, haapa, lehtikuusi). Pioneeripuulajin käyttö tahtoo olla liian riskialtista. Silloinhan metsänhoidolta on ikäänkuin pudonnut pohja pois.

Kun ensin hirvipolitiikka olisi saatu kohdalleen, vasta sitten voi hyvällä omallatunnolla tai mielihyvällä keskustellä metsänhoidon menetelmistä tai metsänhoidon kannattavuudesta. Suurin osa tämänkin palstan kirjoittajista elävät hirvien vuoksi kuin toive- tai valhemaailmassa. Siitä ongelmasta ei päästä kuin muuttamalla hirvenmetsästysjärjestelmää. Silloin poistuisi esim. sellainen jäytävä valhe kuten se, että hirvituho on luonnontuho.

Ko. ketjuja löytynee vielä kovasti lisää!