Metsien terveys nyt ja tulevaisuudessa. Metsätieteen päivä 20.10. keskittyy metsätuhoihin. Rekisteröidy etäosallistujaksi Zoom-kokoukseen 15.10. mennessä.

http://www.metsatiede.org/uncategorized/metsatieteen-paiva-20-10-2020-metsien-terveys-nyt-ja-tulevaisuudessa-jarjestetaan-etakokouksena/

Tutkimuksessa otettiin 600 juurinäytettä harvennetuista mäntymetsistä moreenimaalla Etelä-Ruotsissa. Kävi ilmi, että vajaassa 20 prosentissa männyistä oli tyvilahoa. Aikaisemmassa tutkimushankkeessa kartoitettiin männyn tyvilahon esiintyminen riskialttiilla alueilla: uudistettu maatalousmaa, jossa hiekkaa ja korkea pH-arvo. Siellä noin 90 prosentilla männyistä oli tyvilahoa.

http://www.atl.nu/skog/ny-forskning-rotrota-i-var-femte-tall/?

Oli ihan opettavainen Metsätieteen Päivä. Esitelmät ml. pari hirviaiheista esitystä tulevat tallenteina nettiin jossain vaiheessa.

Kanadalainen pääpuhuja Allan Carroll kertoi siitä, miten vuoristoniluri-niminen kaarnakuoriainen (mountain pine beetle, Dendroctonus ponderosae) tappoi ensin mäntyjä mantereen länsirannikolla ja hyppäsi sitten tuulten mukana Kalliovuorten itäpuolelle. Siellä koettavat hillitä sitä ettei menisi koko mäntyvyöhyke nutulleen, aina Atlantille saakka. Syynä laajaan tuhoon oli se että metsäpalojen puuttumisen ja hakkuutapojen takia (suosittiin yhtä puulajia, ei avohakkuita, kaikki vanhoja järeitä puita) tuholle altista samankaltaista metsää oli suuria pinta-aloja. Hänen viestinsä oli siis, että jos halutaan tuhoja vastaan kestävä metsä, siinä pitää olla mahdollisimman paljon vaihtelua.

Toinen, aika ikävän oloinen tuholainen, joka on jo löytynyt Suomestakin ja joka on tehnyt pahaa tuhoa Saksan männiköissä, on etelänversosurmasieni (Sphaeropsis sapinea). Erittäin vaikea tunnistettava ja torjuttava, ja tutkimus asiasta on alkuvaiheessa. Männyn voi altistaa tuhon puhkeamiselle esimerkiksi tyvilaho tai kuivuus. Tautia aiheuttava sienilaji on puissa piilevänä, ja muuttuu tappavaksi puun heikennyttyä tarpeeksi. Kuolleiden puiden poistaminen voi tässä tapauksessa pahentaa tautia, koska varjostus vähenee ja kuivuus pahenee jolloin loputkin puut metsiköstä kuolevat.

Tästä esityksestä hyppäsin Wikipediaan ja opin sen hauskan yksityiskohdan, että Saksassa eli 1800-luvulla sienitieteilijä nimeltään Karl Wilhelm Gottlieb Leopold Fuckel. Hän nimesi ilmeisesti sienilajeja kuten ruotsalainen Linné konsanaan kasvipuolella, ja lajeja nimettiin myös hänen mukaansa, kuten harmaahome Botryotinia fuckeliana tai mustakorosieni Neonectria fuckeliana.