Mehtäukko: ”Luuleeko joku, että “mutulla ostaminen” tarkoittaa sitä, ETTEI tila-arviossa esitettyjä maasto- ja puustoarvioita seulota?”

Yhtä lailla nuo huomioidaan, vaikka prosentteja laskisi. Erona menetelmissä on ainoastaan se, että summa-arvomenetelmään tarjouksensa perustava tuskin edes tietää, millä prosentilla odotusarvot on laskettu.

”Jos myynti-esitteen arvioidut tiedot ja käytännössä mahdolliseksi ajateltavat järkevät toimenpiteet ovat yhtenevät ja toteutettavissa, länttihän on ostettava. Ei muuten.”

Itse ostan vain, jos hinta on sopiva. Ei muuten.

”Toisen lauseen ajatusmalli: onkohan elävässä elämässä noin “viisasta miestä” ?!”

Kukaan ei varmuudella pysty asiaa ennustamaan. Sikäli mutu ei poikkea koron laskusta millään tavalla. Molemmissa käytetään niitä lähtöarvoja, joihin itse uskoo. Paitsi, että mutulla harvempi osaa sanoa, mikä on nuoren metsän oikea hinta. Ajanjaksot ovat niin pitkiä ja kun yhtälössä on mukana lisäksi puulaji, laatu ja kasvupaikkatekijät, laskemalla voi vetää rajan siihen, mihin itse uskoo. Pienikin muutos prosentissa vaikuttaa hehtaarihintaan todella paljon. Toki metsän ostaminen on sikäli kiitollista, että 25 vuoden kuluttua kauppa voi tuntua onnistuneelta, kun mikään hinta ei enää ole vertailukelpoinen ostohetkeen.

Mienkiintoista tässä sottailussa on se, että kun itse pidän metsätilasta pyydettyä hintaa ja edellä esitttämiäni kriteereitä punnuksina sille onko yhtälö ylipäätään järkevä tuotannollisesti, tätä ei jakseta sulattaa?!

En ole ostanut ihan vain yhtä tilaa, ja väitän pystyväni vakuuttumaan oikeista painotuksista ilman koronlaskuja.

Minulle sellainen metsätalous olisi enemmän kuin orjallista, jossa kaikki käänteet olisi laskelmoitava…no kuinkahan taas sen koron kävikään..!

20 vuotta sitten ostin noita tiloja osin mutulla, turha oli laskea kun olivat niin halpoja, maksoi vain senverran millä tila irtosi ja tärkeä kriteeri oli että myyntipuulla saa tilan hinnan melko nopeasti maksettua. Nykyisin on pakko laskea, mitä tlasta voi maksaa että saa kohtuullisen tuoton ja harvoin tila osuu kohdalle, joka vuosi kuitenkin viimeisen 5 vuoden aikanakin ja ne mitkä osuvat ovat poikkeuksetta nuoriametsiä, joissa hakkuutulojen sijaan tärkeämpi kriteeri on laatu ja alhainen ostohinta, näistä ei ilmeisesti haluta juuri tarjota ”ylihintaa”. Noita aiemmin ostamiani tiloja olen myynyt, kun tilojen hinta on noussut liian suureksi tuleviin tuottoihin nähden ja huomasin että hiemankin levällään olevat tilat ovat hankalasti hoidettavia, jolloin hoitokustannukset tuppaavat nousemaan.

Koron merkitys on aivan yhtä selvä ja varma kuin se, että 1+1=2. Sillä, onko joku ottanut tai ottaako sen huomioon metsää ostaessaan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ei silläkään, kuinka joku on metsiä ostaessaan pärjännyt.

Verotuksen siirtymäkausi antoi poikkeuksellisia mahdollisuuksia. Kaikki vähäkään hakkuumahdollisuuksia sisältäneet metsät olisi silloin kannattanut ostaa. Sen jälkeen metsänoston kannattavuutta on voimakkaasti tukenut poikkeuksellinen korkotaso. Hinnat ovat nousseet, vaikka puun reaalihinta on pudonnut. Ainut järkeen käypä tekijä kehitykseen on ollut poikkeuksellinen korkotaso.

Jos korkoa ei huomioi, jättää merkittävän tekijän ottamatta huomioon. Heti hakattavissa metsissä korolla ei tietysti ole merkitystä. Menneisyys ei millään tavalla takaa sitä, että tulevaisuuskin olisi hintakehitykselle yhtä myönteinen.

Kalle on oikea laskukone, arvioi itse metsän eikä usko arvioihin. Tämä on ollut tähän mennessä yhtä menestystarinaa. Kallen mielestä metsän oikea arvo on puustonarvo-pääomavero-uudistuskulut. Kaikki muu on liikaa, turhia odotusarvoja, joista kukaan ei tiedä mitään.