Uudessa keväisessä metsäpoliittisessa selonteossa kiinnitetään jälleen huomiota metsätilakoon kasvattamiseen ja tilarakenteen järkeivöittämiseen. Samaa asiaa on toivottu muidenkin tahojen toimesta. Toki näin, koska sirpaleinen tilarakenne ei hyödytä ketään.

Mitä asian eteen on tehty? On ehdotettu poliittisia keinoja, jotka kuluttavat valtion rahoja. On ehdotettu keinoja, jotka ovat lähellä joidenkin poliittisten ryhmien intohimoja. On ehdotettu keinoja, joista pitää metsänomistajat. Ei siis ole ehdotettu mitään järkevää.

Tuntuu siltä, että tehdyillä selonteoilla ei ole mitään merkitystä. Tilakokoa ei halutakaan oikeasti kasvattaa, vaan toive on sama kuin toivottaisiin vain auringonpaistetta ja hyvää lomasäätä.

Ehdotan keinoa, joka ei maksa yhteiskunnalle mitään, ei ole aluepoliittisesti eikä puoluepoliittisesti puolueellinen:
Naapuritilan puuntuottajalle etuosto-oikeus samankaltaisine rajoitteineen kuin etuostolaissa.

Todennäköisesti jotkut tyrmäävät ehdotuksen perustuslain vastaisena. Ehdotus ei ole ongelmaton, mutta paljon suurempia perustuslailliisa ongelmia sisältyy niihin ehdotuksiin, joita poliittiset etujärjestöt ovat esittäneet tilakoon kasvattamiseksi.