Luonnonsuojelualueiden tiedostaminen naapuritiloilla on tärkeää. Myyjällä ei ole niistä velvollisuutta kertoa, eikä varsinkaan intressiä. Mitään korvausvelvollisuutta kertomatta jättämisestä ei tule. Turhaa lätinää kauppakirjalla siis, mutta ostajan kannattaa tällaisetkin asiat koittaa selvittää. Jos palsta rajoittuu luonnonsuojelualueeseen, niin on hyvin todennäköistä, että ostajat nyt, tai tulevaisuudessa, kiertävät leimikot kaukaa. Mitään korvauksia tästä ei saa keneltäkään. Näin se sosialismi vaan etenee. Olen jättänyt Metsorahat ja muut hakematta juuri tämän takia. Vainoharhaista tai ei, mutta en halua mailleni tai niiden viereen karttamerkintöjä jotka eivät sieltä koskaan poistu, aikaa myöten niistä voi muodostua rasite josta korvausta ei makseta. On myös jo konkreettista näyttöä siitä, että kirjanpainaja pesiytyy tukevasti suojelualueelle ja aiheuttaa vahinkoja naapureiden metsiin. Korvausten saaminen on lähes mahdotonta.

Karttaliitteenkin voi määrä-alan kauppakirjaan lisätä, mutta kaikkein selkeintä on merkata määrä-ala maastoon yhdessä myyjän kanssa Kemerat yms asiat ovat mielestäni toisarvoisia mutta Näätä voi niitä toki kirjailla jos haluaa. Tanelilta hyvä huomio, että toimitusinsinööri noudattaa tarkasti kauppakirjan kirjauksia, eli jos vaikkapa tieoikeuksissa on jotain tarkentamista, niin se on syytä kirjata kauppakirjalle. Eli vaikkapa jos myy rantatontin ja haluaa varmistaa mahdollisuuden kääntää autoa tai muuta kalustoa tontin puolella niin siitä on syytä olla kirjaus tyyliin ”kiinteistölle se ja se varataan tieoikeus määrä-alan alueella olevalle tielle”.

Lohkomiskustannusten jaosta voi myös neuvotella. Jos myyjälle jää määrä-ala, vaikkapa vanha tilakeskus, niin voidaan sopia, että myyjä vastaa määrä-alansa lohkomiskustannuksesta. Tällainen järjestely on mennyt parikin kertaa läpi enkä mielestäni ole myyjää höynäyttänyt.