A.jalkanen:
”Jos puomitetun tien varrella sattuu sairaustapaus, tuulituho tai tulipalo, kenen on vastuu, ellei pelastushenkilöstö pääse paikalle? Haluaisitko itse omalletunnollesi tällaisen tapauksen? Mieti ennen kuin puomitat.”

Vaikka pidänkin puomitusta epänormaalina ilmiönä, johon pitää olla vahvat perustelut, joutaa tuota vastuuta tutkia hiukan tarkemmin.

Jos on tuollainen kolmen miehen tie, niinkuin tässä joku kirjoitti, se johon pantiin ne irtokivet.
Tuo edellä oleva lainaus edellyttäisi että osakkaat olisivat vastuussa, jos niiden kivien takana on joku, joka kuolee avun puutteeseen noiden asetettujen kivien takia.
Entäs silloin 10 vuotta sitten kun tätä tietä ei ollut olemassa? Jos silloin joku olisi kuollut sinne metsään avun puutteeseen kun ei ollut tietä jolla avun olisi saanut perille. Tuon edellä olevan logiikan mukaan metsänomistajat olisivat silloinkin olleet vastuussa kun eivät ole tehneet tietä, jolla avun saa perille.

Tässä tullaan sellaiseen kummalliseen tilanteeseen, että jos teet tien tarpeitasi varten, pitää sen olla mukamas käytettävissä pelastustoimintaan ilman esteitä???

Metsäyhtiöt ovat läpi maailman sivu puomittaneet tiensä. Kuinka monta Karvista tms on istunut linnassa kuolemantuottamuksesta, kun puomin takia ei saa apua perille????
Samoin Kansallispuistot on eristetty liikenteestä puomein, vaikka tiestöä alueella olisikin.
Onko apua tarvitseva ihminen arvokkaampi yksityisen mailla?

Onkohan nyt kyse siitä että kun tavallinenkin rahvas on keksinyt suojata omaisuuttaan puomilla niin lakikin on kovempi? Miettikääpä sitäkin.

No ambulanssin mukana on sen verran välineitä että lukittu puomi on vain hidaste. Kivet sensijaan ovat selkeä este.

Mahdollisimman vähäpuomista huomista toivoen.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Nimimerkki Abietes edellä totesi, että joikaiselle kiinteistölle/tontille pitää olla pääsy. Näinhän se on, mutta ko. pääsyn varmistaminen on ensisijaisesti ko. kiinteistön omistajan vastuulla ja edellyttää myös osallistumista mahdollisen tien kustannuksiin. Muiden kiinteistöjen asiana ei ole sitä hoitaa.

Abietis:
”On sitten maanomistajien asia sopia mistä rasitetun tilan kautta kulku tapahtuu.”

Kyllä maanmittari monesti määrittelee paikankin, mutta ei aina.
Maanmittarin määrittelystä huolimatta maanomistajat voivat sopia kulkupaikasta keskenäänkin.
Vaikka kulku on määritelty määrätyn tilan kautta, niin voi tietysti sopia jonkun toisenkin tilan kautta itselleen kulun. Sopimiset pitää tehdä kirjallisesti ja mieluummin merkitä ne vielä maarekisteriin rasitteiksi. Puheet unohtuvat ja puhuvat menevät manan majoille.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Meidän mökkitien varressa on erityisen hyvät marjamaat. Se on hyvin kyläläisten tiedossa ja paljonhan siellä poimijoita käykin autoilla ja kävellen. Hyvin ollaan kaikki sinne mahduttu ja autotkin parkeerattu hyvin teiden sivuun. Suurinosa metsänpuolelle.

Kävi siellä jokunen vuosi sitten taikkupoimijoita mutta ne saivat kyllä lähdön muiden osakkaiden toimesta.

Olen lukenut joskus tapauksesta, että metsänomistajaa kiellettiin käyttämästä maallaan olevaa rasitetietä, koska ei ollut osallistunut sen kustannuksiin.

Jos useampi on osallistunut tien rakentamiskustannuksiin, niin kieltoon tarvitaan kaiketi osakkaiden yksimielinen päätös, jos ei ole tiekuntaa.  Tiekunnassa riittää tietysti enemmistöpäätös.

Kerran eräs naapuri (vakuutusyhtiö) halusi muuttaa tilalleen pääsyn meidän maiden kautta kulkevaksi, koska meidän tie on parempikuntoinen.   Annettiin suostumus ja saatiin pieni korvauskin.  Sitten naapurin maalle kaavoitettiin rantatontti ja tietysti tuli sinne asukaskin.  Tämä kaveri on erittäin jämpti entinen lentäjä.  Pitää tien kustannuksellaan erinomaisessa kunnossa.

Tuo tiekunta-vaatimus Kemera-tuen ehdoksi lienee aika tuore ilmiö.  Ennen saatiin tukea yhdenkin omistajan tielle.