En minäkään eräitä kilometrejä metsäteiden varsia raivanneena suosittele enrgiapuun kasvattamista tiealueilla . Tiealueella (tieojan kahden puolen ja ojassa ) kasvavat isommat ja pienemmät puut haittaavat aina tien kunnossapitoa niin kesällä , kun talvellakin .

Teiden varsien enrgiapuuhakkuut ovat paitsi kallis , myös haastava toimenpide . Tuosta kalleudesta olikin edellä jo esimerkki , jossa työkustannukset olivat ylittäneet reippaasti hakkuuoperaation
tuotot .

Hakkuuiden haastavuus johtuu pääosin siitä , että olemattoman pieniläpimittaista materiaalia on runsaasti , korjuukalustolle liian järeää tavaraa enemmän , kuin tarpeeksi ja sopivaa puuainesta valitettavan vähän. Monien giljotiinikourien ominaisuudet alkavat käydä riittämättömiksi vähänkin paksumpien puiden kohdalla
(läpim yli 20 cm) ja pienten raippojan keräily on muutoin täysin kannattamatonta . Tien varsien kunnostuksia joudutaankin tästä syystä tekemään mies- ja konevoimin . Sopivat kepit kerätään koneella ja pienimmät ja suurimmat miestyönä käyttäen moottorisahaa ja raivaussahaa .

Hepommalla ja halvemmalla homma hoituu niittämällä tien varret riittävän ajoissa . Tämä turvaa sen , että lanaukset ja teiden auraukset sujuvat vaivattomasti . Lisäksi tie kuivuu talven ja sateiden jälkeen nopeammin käyttökuntoon , kun risut eivät ole varjostamassa ja estämässä tien kuivumista .

Ketolan vinkki kelasilppurin käytöstä oli mielestäni nerokas. Risuja ei jää tielle haittaamaan lanausta ja silppuna ne leviävät kaikenlaiseen metsään, eivät ojiin tukkimaan.
Jos leikkuun tekee vaikka joka toinen vuosi, pajukkokin on sopivan kokoista purtavaa. Ja niille, jotka toteavat kivien haittaavan, on syytä katsoa peiliin, sillä tiellä ja sen penkoilla ei saa olla kiviä.

Henkilöautollakin pystyy ajamaan tuollaista tietä varsin hyvin , jos kivet on poistettu eikä autolla ajeta ihan keskitietä . Silloin tie on tehty liian kapeaksi , jos on pakko ajaa öljypohja tien keskikohdan päällä .
(kts Lukijoiden kuvat )

Puskat tienlaidoista kannattaa niittää tai murskata sillä hetkellä kun pensaat on käyttänyt juurissa olleet eväänsä mahdollisimman vähiin. Tuo hetki on silloi kun lehti on saavuttanut täyden kokonsa. Pian puskat taas vetää evästä juurinsa. No se on teoriaa mutta toimii kyllä. Yhdellä kilometrilläkin voi olla monessa kasvuvaiheessa olevaa vitelikköä. Kun parin viikonkin sisään onnistuu ajamaan niin muutamassa vuodessa puut ja pensaat ei enää kukoista vaan ruohottuminen estää ne suurelta osalta. Kaikkinaiset hoitotoimet on silloin helpompia ja halvempia. Ei ole kenenkään etu kasvattaa puskia tienpidon harmina vaikka hoitotyöt voikin verotuksessa vähentää.