Uusia tuotteita ja innovaatioita jalostautuu klusterin pakeilta silloin tällöin ja koko ajan. Ja hyvä niin. Vanhoihin poteroihin jumiutuminen olisi tyrehdyttänyt koko alan. On toisaalta melkoinen rooli, kun mo:t saavat olla mukana tekemässä tätä tulevaisuutta.

Rytinä metsissä, pottiputken kalahtelu kuin syksyn sumuinen aamu ovat kontrasti.

Voihan tuo jotkut yllättää, mutta kun talvella oli vähän lunta ja kesäkuu oli kuiva, pohjavedet ovat alhaalla ja vesi painuu syvälle ja haihtuu helteellä. Järvien pinnat näyttää olevan yhtä ennätys alhaalla kuin viime vuoden elokuussakin. Mättäät ovat kuivuneet ja taimet voi surkeasti. Mätästys alkaa olla tiensä päässä, jos kesät jatkuu tällaisina.

Ei muovista tarvitse luopua, mutta roskaamiselle nollatoleranssi. Aasian maissa jäteauto kippaa jätteet jokeen. Sitten ihmetellään miksi meret roskaantuu. Merien roskaantuminen on suurempi ongelma kuin ilmastonmuutos.

Muovista luopuminen ei ole realistinen tavoite ainakaan seuraavien vuosikymmenien aikana. Se ei silti tarkoita, etteikö puuperäisiä muovin korvikkeita pitäisi kehittää ja pyrkiä niillä korvaamaan muovia. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö roskaamiselle pitäisi saada nollatoleranssi.

Vai luuleekö joku edelleen, että ihmiskunta voi jatkaa fossiilisen muovin käyttöä, kunhan roskat viedään roskikseen? Toki kierrätysjärjestelmä parantaa myös muovin uusiokäyttöä, mutta ei sekään ole lopullinen ratkaisu. Markkinat ovat rajattomat tällä saralla, joten metsäisen Suomen pitäisi kaikin järkevin keinoin pyrkiä edistämään muovin korvaamista puulla. Toki vihreät näkee punaista, kun puhutaan sellutehtaan tuotannosta, jolla fossiilisia raaka-aineita pyritään korvaamaan. Siinä taitaa kuitenkin olla intressit jossain muualla kuin kestävän kehityksen tavoitteissa.

Vihreä liike on kieltämättä tehnyt jo melkoisen taipaleen alunperin Stasin luomuksesta ja ydinvoiman ankarasta vastustajasta sen kannattajaksi, sekä  puolueeksi, jonka ministerit ovat nyt toteuttaneet lähes kaikki Perussuomalaisten haaveet.