Lainaus Anneli: ”Minun näkövinkkelistä tämä tutkimus ei ollut tuhlausta, mutta se olisi, jos soita alettaisiin laajamittaisesti ennallistaa. Parempi antaa ’metsänkasvatuskelvottomien’ ennallistua itsekseen.”

Turha sen tutkimus – tavallaan – mutta annan sikäli periksi kun eihän noita himokkaita ennallistajia saa pelkillä järkipuheilla järjästykseen. Heillä on maailman- ja luonnonpelastajan oikeudet ja eivät tyhmempien puheita kuuntele.

Ojitusalue on tosiaan syytä jättää rauhaan. Kyllä luonto sen hoitaa.

Jyrki Ketola kirjoittelee Makasiinissa ajatuksia suojelusta. Asiaa voi tosiaan käsitellä monella tasolla. Itse olisin lisännyt listaan vielä yhden: Kestävän metsätalouden harjoittaminen. Toki kun alan toimijat siitä puhuu, vihreät näkee sen tarkoittavan vain avohakkuita, ojituksia, maan muokkausta ja muuta myllerystä. Itse ajattelen kuitenkin niin, että nykyisen metsätalouden ympäristövaikutuksia voisi vähentää huomattavasti mahdollistamalla niin metsätalouden kuin ympäristönkin kannalta tarkoituksenmukaiset menetelmät. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta valita puulaji kasvupaikan ominaisuuksien mukaan ja harjoittaa tavoitteellista sekapuuston kasvatusta. Samalla maaperän terveys kohenisi kuusettumisen vähentyessä ja monimuotoisuutta luovaa kasvillisuutta ylikuormittavan laidunnuksen vähentyessä. Kaupan päälle puun kasvu paranisi eli tarvittava määrä puuta saataisiin entistä pienemmiltä hehtaareilta, joten järeämpään suojeluun olisi varaa osoittaa nykyistä enemmän pinta-alaa. Tästä varmaan hiilinieluja laskevatkin pitäisi. Menetelmän teho olisi taattu, koska toimenpide vaikuttaisi kaikkiin metsiin, ei vain rajallisiin suojelualueisiin. Suurin osa suomalaisista metsistä on talouskäytössä ainakin etelässä, jossa paine suojelun määrän lisäämiselle on suurin, mutta mahdollisuudet perustaa suuri määrä suojelualueita on heikko. Valitettavasti luontoihmiset ei tähän mahdollisuuteen vaikuta olevan halukkaita tarttumaan. Ideologia kotimaisen tuotannon vastustamisesta on tärkeämpää kuin yhteistyö uusiutuvia raaka-aineita tuottavan tahon kanssa.

Se on oikea linja, että vähennetään vastakkainasettelua. Ympäristöväen pitäisi huomata, että kestävällä metsätaloudella voidaan kompensoida suojelualueiden vähäistä määrää eteläisessä Suomessa.

Pelkkä kuusen kasvatus ei ole kestävällä pohjalla. Kuusikuitu on hyvin epäegologista (valmistus kuluttaa paljon energiaa). Kuusettuminen voi olla myös taloudellinen riski.

Makasiinissa MTK:n elinkeinojohtaja kirjoitti kyllä itse aivan höpinää.  Luultavasti itse käynyt ylemmän korkeakoulututkinnon ja tietää tutkimuksenteosta ja hyvästä argumentoinnista.

Tuossa kirjoituksessaan hän asettaa mustavalkoisesti kaksi vaihtoehtoa, metsät museoidaan ja metsätalous lopetetaan. Tai sitten se oma mieleinen vaihtoehto, että suojelulle ei ole sijaa ja kaikki mahdollinen hakataan.

Tuon tasoinen kirjoittelu on joko tyhmän ihmisen tekemää, mutta tässä tapauksessa tämä ihan fiksu MTK:n johtaja tarkoituksellisesti kirjoittaa tuollaista lapsellista vastakkainasettelua. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, niin pakko puolustaa kaikin keinoin omiaan ja hyökätä tutkimustuloksia vastaan.

Tutkijajoukko on vain ”tieteentekijöitä” ja raivaussahaan tarttumalla oppisivat. Toki myös tuolla tutkijapuolella änkyrälle metsäväelle vitsaillaan ja katsotaan heitä alaspäin juntteina, kun heti hyökkäävät tutkittua faktaa vastaan.

Kun tutkimustulokset eivät satu olemaan mieleisiä, hyökätään niitä vastaan tällaisilla lapsellisilla perusteluilla. Tuollaiset populistiset perustelut toki uppoavat jo asenteellisesti suojeluun kielteisesti suhtautuviin, ja metsäalan julkaisuissa tuollaisen kohderyhmän tavoittaa.