Seppo Vuokko kirjoittaa maanmuokkauksesta. Sanotaan että uudistamistuloksen varmistamiseen riittäisi nykyistä pienempikin maanpinnan paljastaminen. Kun on siirrytty aurauksesta mätästykseen rehevillä mailla, maan pintaa paljastuu huomattavasti vähemmän ja samoin haitat vähenevät eli liika vesottuminen ja kulun vaikeutuminen. Karuilla mailla äestys ja konekylvö puoltavat paikkaansa silloin kun alue ei ole liian kivinen. Muokkaus lisää jonkin verran vesistöpäästöjä mutta ei mahdottoman paljon jos huomioidaan suojakaistat, rinteen kaltevuus ja maalaji. Hyötyjen puolelle voidaan laskea parempi taimien eloonjäänti ja kasvu, tukkimiehentäin tuhojen väheneminen ja heinimisen tarpeen väheneminen.
Vuokko on täysin väärässä. Syväauratut alueet kasvaa ”pöljän” tavoin. Sitä pitäisi lisätä valtavasti. Lisäksi auratut alueet tuottaa puun lisäksi paljon pienriistaa ja älyttömän paljon marjoja.
Eikös syväaurausta käytetty nimenomaan karuilla maapohjilla ? Vuokko kirjoittaa rehevistä maapohjista. Olen samaa mieltä vuokon kanssa tuosta rehevien maiden maanmuokkauksesta. Sen vuoksi kantojen nosto on kyllä aika lyhytnäköinen ansainta keino.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.