Olette varmaan oikeassa siinä että kevättulvan mukana tulevaa mahdollista kuormitusta ei pysäytä mikään paitsi suo tai kosteikko. Kevättulvan osuus on kuitenkin pieni osuus koko vuoden kuormasta, joten sen perusteella ei kannattane suojakaistaa mitoittaa. Mika Nieminen MT Metsä -liitteessä: vanhat synnit ovat merkittävämmät kuin nykyiset.
Olette varmaan oikeassa siinä että kevättulvan mukana tulevaa mahdollista kuormitusta ei pysäytä mikään paitsi suo tai kosteikko.
Kyllä. Puron tulvakuormituksia voidaan vähentää ohjaamalla tuvavedet ojitetun lähisuon tulvajärven kautta, jota olen jo ehdottanutkin. Samoinkun tulvajärviä turvepohjaislle puroille ja noroille kaivamalla uudet uomat serpentiineille. Isompi luonnon suo olisi hyvä ylempänä olevan ojitusalueiden vesien laskupaikkana ja taisi olla niin, että Luken joku tutkija näki tämän jopa parantavan luonnon suon monimuotoisuutta. Näitä parannuksia voisi tehdä siinä vaiheessa kun vanhoja ojituksia kunnostetaan. Nyt vanhat ojitusalueet, joissa ojat ovat kasvamassa umpeen eivät ole ongelma niin TOC- kuin ravinnepäästöjenkään vuoksi. Ovat luonnontilsen suon päästöjä. Siitä hyvä esimerkki on Hukkajoki.
Vanhoja syntejä esimekiksi menneinä vuosina syntyneet turvekasaumat järviin laskevien purojen ja jokien suissa pitäisi korjata pois levittämällä ne esim turvepohjaisille rantamaille.
Varmaan tuo kurjen mainitsema keino on hyvä mutta onko se toteutuskelpoinen. Suomen metsätilat taitavat olla keskimäärin jotain 30 ha luokkaa. En usko että näitä tulvajärviä voi perustaa ihan joka paikkaan. Mihinkä sitten tällainen pientila johtaa vetensä jos ainoan puronsa varrella ei tulvajärveä ole ? Pitäisikö kuivatukset kieltää sellaisilta tiloilta jotka eivät voi johtaa vesiään sellaisiin puroihin joissa on tulvajärviä ? Uskon että on paljon tiloja joidenka kuivatusvesiä ei voi johtaa mihinkään isompiin selketysaltaisiin. Nykyiset selkeytysaltaat ovat lähinnä irvikuvia joidenka merkitys on lähes nolla. Eihän niitä kukaan huolla ja niistä tulee vain leveä oja täyttyessään.
Ympäristön huomioiminen ei kuulu Suomen metsäklusterin toimintatapoihin. Sen huomaa kun metsiä riittävästi kävelee. Viimeistään tätä palstaa lukemalla asia varmistuu. Selittäjiä on rittävästi, ja tyhjän toistajia. (MM kirjoittaa asiaa, aika harvinaista se on tällä palstalla.)
Tervetuloa tänne vedenjakajaseudulle tekemään tulvajärviä. Se ei onnistu kuin sangolla kantamalla tai pumppaamalla. Jokainen tämän seudun lampi ja järvi on aikoinaan tehty kaivurilla ”tulvajärveksi”. Ei ollut Vapollakaan muuta keinoa seudun turvesoilla. Joka suolla oli pumppausasema dieselin pyörittämillä agrekaateilla. Vesi humuksineen on nöyrä aine, ei sitä serpenttiinille kaivetut ojat pysäytä. Saostusaltaat, kaivukatkot ja putkipadot ovat silmänlumetta.
Miksi niitä tulvajärviä pitää yrittää tehdä korkeimmille kohdille. Kyllä ne vedet sieltä alemmaksi tulevat jotain ojaa tai puroa pitkin ja tekee sen sinne alemmaksi. Jos minulla siellä alempana olisi turvepohjainen ojitettu metsää kasvava palsta niin oikein pyytäisin, että tehdään tähän tulvajärvi. Mielelläni otan kaikki tulevat ravinteet tänne metsien kasvuun.
Ostin metsäpalstan, jossa aika iso puro kulke palstan läpi ja joka on kaivettu korkealle reunavallille toiselta puolelta. Avasin kaivurilla valleja monesta kohtaa, jotta ruskea savinen tulvavesi pääsee ojasta nyt tasaisella maalla aina 100m päähän ojasta. Tasaista on. Viime talven tulva nousi kauas ojasta ja kesällä tulvan pohja pölysi kävellessä kuin kuiva soratie autolla ajaessa.
Kysyin oston jälkeen naapurin yhteismetsän johtajalta, jolta ostin betonirumpuja tähän tulvaojaan laskevaan pieneen noroon ylimenoa varten, että miksi teitä ei kiinostanut ostaa palstaa kun on teidän rajalla. Sanoi, että tuollainen tulviva oja vie kaikki ravinteet eikä siinä metsä kasva kovin hyvin. Ja minä kun ostin palstan juuri siksi, että palstalla oli laajalle tulviva puro, joka kasvaa hyvin kuusta.
Tässä vanha Visakallon aloittama ketju metsäojituksista.
”Metsäojille synninpäästö.”
Kuten Visakallo toteaa:”Tein aloituksen otsikosta tarkoituksella keskustelua herättävän. Eihän vanhoille ojitusvirheille täydellistä synninpäästöä voi antaakaan, mutta myönteiselle kehityksellekin olisi syytä edes joskus antaa arvoa. Kuten olen ennenkin sanonut, metsäalaa kiusaa vanhat hokemat, joista aika on saattanut ajaa ohi jo kauan sitten.”
Juuri näin, sillä alla olevan linkin mukaan monen tutkijan mukaan luonnon suot kuormittavat kiintoaineilla TOC yhtä paljon vesiä kuin vanhat metsäojitukset, joissa ojat ovat sammaloituneet. Samoin ravinnekuormitus vesistöön on sama.
Tekstissä Kurjen linkissä kuitenkin sanotaan että metsäojitetut suot kuormittavat vesistöjä enemmän kuin ojittamattomat, vaikka suolla ei olisi pitkään aikaan tehty mitään toimenpiteitä.
Ehkä pottumonttu on niin kuin se Platonin luola: näkemys maailmasta on omanlaisensa. Ihan sama mitä ulkopuolelta kerrotaan, asukkaiden maailmankuva ei muutu. Olisi hyvä tietää missä itse sijaitsee…
Kurki on perehtynyt ansiokkaasti erilaisten tutkimusten aineistoihin. Kaikkia linkkejä en ole käynyt läpi.
Juuri tutkimusAINEISTOT ja niistä tehdyt TULKINNAT ovat aiheuttaneet luonto- ja ympäristötutkimusta kohtaan kohonneen kriittisyyden. Luontotutkijoiden toisinaan populistinen tulosten tulkinta (mikä kumpuaa varmaan vilpittömästi luontoharrastuksesta ja suojeluhalusta) tekee hallaa tieteen luotettavuudelle (vrt. hömötiaistutkimukset).
Tavallisilla kansalaisilla ja toimittajilla ei tietenkään voi olla aikaa eikä kykyä perehtyä tutkimusaineistoihin. Tutkijoilla on sen takia erityinen vastuu kertoa tutkimuksista rehellisesti, koska tiedotusvälineet ja etujärjestöt ottavat ne heti keppihevosikseen.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.