Eikös siis turvemaan oja ja laskeutusallas ennen humuksen ”ylivirtausta” ehdi tahoutua ja ruohokasvustolla sitoutua niin, että se onkin suorittanut tarpeellisen akuutin tehtävänsä?
Kunnostusojituksia kannattaa tehdä harkiten, erityisesti hienojakoisilla kivennäismailla, mutta ne ovat myös mahdollisuus parantaa vesiensuojelun rakenteita. Vanhat kasvittuneet ojat pidättävät ravinteita ja metaania ja ovat vähemmän alttiita syöpymisille. Myös kasvava puusto haihduttaa paljon enemmän kuin uudisojitusalalla ollut alkuperäinen puusto; siksi jatkuva kasvatus voi olla vaihtoehto kun siinä jää alue puustoiseksi.
Mehtäukolle tarkennus: ei missään tapauksessa ole tarkoitus että turvemaiden metsänkasvatus loppuisi ja ne jätettäisiin heitteille. Ennallistaminen kannattaa kohdistaa siihen sopiviin kohteisiin, jotka tarkentuvat ennallistamissuunnitelmassa.
Linkistä: Uuden tutkimustiedon perusteella turvemaiden ojituksen pitkäaikaispäästöt ovat suurempia kuin aikaisemmin ajateltiin.
Aivan. Muutama vuosi sitten nuo lisääntyneet päästöt Luke ilmoitti 13 000 tn/v typpeä (vanha oletus oli 500 tn/v) ja 500 tn/v fosforia, ovatkin taas tarkistuneet niin, että typpipäästöt ojitusalueilta ovat 8000 tn/v ja fosforin päästöt 580 tn/v. Sain nämä viimeiset luvut Luken tutkijalta.
Luke julkaisi viime syksynä ojitusalueiden typpipäästöistä tähän vihreään vyörytykseen juuri sopivasti:
”Puuston järeytyminen ja turpeen hajoaminen lisäävät ojitettujen soiden vesistöpäästöjä ”.
Tutkimuksen mukaan typpipäästöjä tulee 5 milj.ha ojitusalueilta 8000 tn/v, joka on 1,6 kg/ha/v. Jo ilmasta tuleva typpilaskeuma on eteläisessä Suomessa 3..4 kg/ha/v eli ojitusalueet puhdistavatkin typpeä, joka menee tietenkin ojitusalueiden puiden kasvuun ja lisää metsien hiilinielua.
Suomen 34 milj.hehtaarin maa ja vesipinta-alalle tulee sitten suoraa typpilaskeumaa 2 kg/ha/v mukaan 68 000 tn/v. Sisävesille suoraa typpilaskeumaa 2kg/ha*3,1 milj.ha = 6200 tn/v.
Vaihdoin viestejä tutkijan kanssa ja selvisi, että typpilaskeumaa ei ollut huomioitu tutkimuksessa.
Samoin sain selville, että kivennäismaametsien vesistövaikutus on 1,3..1,5 kg/ha typpeä, joka ei nyt paljon poikkea ojittettujen soiden päästöistä.
Tästä voisi tehdä johtopäätösken, että ei kai noille turvemaaojituksille tarviste tehdä yhtään mitään ravinnepäästöjen suhteen. Ovat aika normaaleja. Kiintoaineiden kulkeutumisen estämiseksi vesistöihin sitten pitää tehdä jotain päästöjen vähentämiseksi ja samallahan siinä ravinnepäästötkin laskee.
Laskeumassa on yllättäen myös fosforia, jos edellä linkittämääni ymparisto.fi kaaviota on uskominen. Tämä ja maalta tuleva kuormitus on ilmeisesti huomioitu vesi.fi:n alueellisissa kuormituslaskelmissa (luonnonhuuhtouma). Tuo on tärkeä pointti muistaa, että ilman ihmistoimintaakin vesiin menisi aineita ilmasta ja maalta.
Metsätaloudelle ei voida antaa synninpäästöä erityisesti turvemaiden osalta. Lauhat talvet yleistyvät, mikä tarkoittaa että valumia tulee pitempään vuoden kierrossa.
Hankalin on vesistöjen tummumista aiheuttava veteen liuennut humus, jota ei saada oikein mitenkään pidätettyä. Yksi keino siihen saattaisi olla ennallistettu suovyöhyke ennen vesistöä; jos turve ei hajoa, myös humusta vapautuu vähemmän?
Rahoitustakin olisi saatavilla Metkassa: suometsänhoidon tuki, luonnonhoidon tuki ja ympäristötuki.
Hankalin on vesistöjen tummumista aiheuttava veteen liuennut humus, jota ei saada oikein mitenkään pidätettyä.
Humuspitoisuusrajan voisi määritellä raakku ja tammukka.
Hukkajoen vesi olisi normi ja siihen verrataan muita vesiä.
Jo silmämääräinen tarkastelu vesien tummuudesta keroo paljon.
Eivät näy jukaisevan minun ottamia vesinäytteitä lukijoiden kuviin, jotka laitoin jo monta päivää sitten ja jätin jo kyselyn sinne.
Hukkajoen vesinäytteen tummuus on samaa luokkaa kuin tämän lähijoen vesi, vaikka mitään turvemaiden ojitusvesien puhdistustoimia ei ole tehty missään valuma-alueella, jossa turvemaat ovat lähes kaikki ainakin kerran ojitettu.
Korjaus. 14.10 2024: Soitin toimitukseen ja ilmeni ettei kuvalähtys ollut tullut perille ja syy oli etten ollut merkinnyt pakollisen kenttään Teema* mitään.
Nyt Hukkajoen veden värilaadun voi tarkistaa lukijoiden kuvista.
Nyt menee vähän lintulautatodistelun puolelle, myönnän. Tunnen verkkokalastajia kolmesta eri läänistä: itä, länsi ja Oulu.
Joka ikisestä kuulee samat havainnot. 10-20 vuoden aikana dramaattinen muutos. Ennen verkot säilyi puhtaana vaikka viikon. Nyt limaa, mutaa ym. sotkua yhden vuorokauden uittamisen jälkeen.
Rajanaapuri ”kunnosti” ojan semmoiseksi, ettei aikuinen mies yli pääse. Meni vuosi pari ja penkat valui ojan pohjalle. Täysin turhaa työtä, oja on nyt yhtä syvä kuin ennen ”kunnostusta”. Leveyttä toki enemmän ja melkoinen lisävelli siirtynyt lähimpään järveen.
Siirrän vesikeskustelun raakkujoelta tänne. Mika Niemisen neuvoja turvemaiden vesiensuojeluun.
*
Hakkuutavan ja hakkuiden voimakkuuden lisäksi metsänomistajalla on muutamia keinoja vaikuttaa metsänkäsittelyn vesistölle aiheuttamaan kuormaan.
Metsänpohjasta ja ojista liikkeelle lähteneiden ravinteiden kulku vesistöihin on mahdollista pysäyttää kosteikoilla. Maan ja avovesien välissä sijaitsevat kosteikot ovat kuin sieniä, jotka imevät vesien mukana huuhtoutuneet ravinteet itseensä ja estävät niiden pääsyn vesistöihin.
Kaikki metsistäkin liikkeelle lähtevä maa-aines syntyy eroosion eli maan kulumisen seurauksena. Mitä voimakkaammin vesi virtaa, sitä voimakkaammin virtaus kuluttaa maaperää.
Mika Niemisen mukaan kosteikkojen lisäksi toinen täsmäase vesistökuormituksen hillitsemiseen on patojen rakentaminen sellaisiin metsäojiin, joissa eroosio on voimakasta.
”Padot hidastavat ojan virtaamaa, jolloin virtaava vesi pääsee irrottamaan vähemmän maata. Hitaampi virtaus mahdollistaa eroosioaineksen laskeutumisen ojaan ennen kuin se ehtii valua vesistöihin”, hän sanoo.
Nieminen luopuisi kaikista kaivamiseen perustuvista vesiensuojelun keinoista eli käytännössä lietekuoppien ja lasketusaltaiden kaivamiselta. Kaivaminen aiheuttaa aina eroosiota. Silloin maa-aines lähtee liikkeelle. Siksi lietekuopat ja lasketusaltaat eivät Niemisen mukaan ole käyttökelpoisia vesistönsuojelun menetelmiä.
”Päästöt voidaan kyllä saada kuriin, jos jatkuva kasvatus ja kosteikkojen käyttö vesiensuojelussa yleistyvät”, hän sanoo.
Turvemaiden vesiohjeissa mainitaan, että turvemailla on puilla usein kaliumin puutetta, joka heikentää puiden kykyä käyttää turpeen hajotessa vapautuvia ravinteita hyväksi ja lisää niiden huuhtoutumista (fosfori ja typpi). Tätä voidaan estää tuhkalannoituksella.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.