Kurki, noin ajattelen. Kaivamattomaksi jäävä suisto on heinikkoinen ja pajukkoinen tasamaa joen tulvien vaikutuksista. Onhan myös niin, että kasvukuntoinen puusto ylimääräisen veden poisjohdatuksesta sitoo ravinteet.
Ravinteet vesistöihin tulee pelloilta eikä metsistä. Kun pellolle levitetään 30t lietelantaa/ha ja muutama sata kiloa lannoitteita. Se on aivan eri asia kuin Suomen niukkaravinteiset metsät, ei niistä riitä ravinteita valumavesiin. Ennen tehomaataloutta vesistöt olivat Suomessa hyvin karuja ja niiden lannoitusta suunniteltiin
Luken tutkimusten mukaan perinteisillä metsätalouden vesiensuojelumenetelmillä ei ole mitään vaikutusta. Jos lietekuoppia ja -altaita kaivetaan syöpyvään kivennäismaahan tai siihen asti, rakenteet jopa lisäävät huuhtoumia. Rakenteet eivät pidätä kiinto-aineita, veteen laimenevaa humusta eikä ravinteita. Metsätalouden osuus kaiken ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforipäästöstö on 14 %, typpipäästöistä 12 %.
Miten Nosto koukku nuo on laskenut. Minun metsistä ei vesistöihin tule mitään ravinteita. Hakkuuaukosta huuhtoutuu vähemmän vettä kuin metsästä, kun aurinko kesällä kuivattaa sen, ei ole mitä valuisi mihinkään.
Ympäristö.fi kertoo että humuskuormitus tulee pääosin metsätaloudesta, mutta siinä on luonnonhuuhtoumankin osuus suuri. Tässä kuvassa on mukana laskeuma eli ilmansaasteista (kuivana ja sateen mukana) tuleva kuorma, ja se on typen osalta jopa suurempi kuin metsätalouden osuus. Kaavio kertoo myös että maatalouden toimin olisi päästövähennyksiä saatavissa ehkä kustannustehokkaimmin aikaan.
Tolopaiselle vastaan, että kyllä kaikki joltain ylempänä olevalta suolta lähteneet pienet purot ja norot aina kulkevat kivennäismaa tai savimaa alueiden läpi, joten vesissä on aina ravinteita, vaikka yhtään peltoa ei olisi valuma-alueella. Täällä näiden vesien purkautuminen tapahtuu suurempaan vesistöön yleensä turvemailla, kun suurin osa on turvemaata 70%, joidenka ojat ei syöpeydy virtauksesta, vaan päivastoin kasvavat umpeen. Tuossa edellisessä esimerkissä, jossa norolle kaivetaan uusi oja joen varteen 50–100m päähän, tietenkin maaperä oli turvemaata ei kivannäismaata.
Rukopiikki siis puhunut koko ajan kivennäismaaojista, jotka tietenkin syöpeytyvät veden virratessa ja niihin tehtävistä lietekuopista eivät tietenkään ole toimivia ajatellen ojavesien puhdistamista. Minä taas olen puhunut tyrvemaiden ojista ja niihin tehtävistä puhdistusratkaisuista, jotka eivät tietenkään syövy, kun turve ei syösy virtauksista. Että sillä lailla.
Tuossa yhdesssä ojituskohteessa, kun tehtiin penkkatie ylempänä mäellä kulkevasta metsätiestä alempana olevalle turvemaalle, niin kohdassa, jossa soravaara muuttui turvemaan alla hiesuksi, alkoi syöpyminen, joka korjattiin minun aloitteesta sitten vuoraamalla penkkatien oja turpeella. Loppui syöpyminen. Vettä tuli penkkatien ojaan vain 100m matkalla orsiveden purkautuessa kiviseen ojaan ja silloin sattuneista kovien sateiden yhteisvaikutuksena, mutta sekin vähä syövytti silttiä turvemaalla menevän penkkatien ojan 100m matkalta umpeen, joka korjattiin ja sitten ojaa syöpymiskohdassa vuorattiin turpeella 30m matkalta. Nyt on toiminut.
Tolopainen, en minä niitä ole laskenut vaan Luke. Oletko huomannut, vaikka suurmetsänomistaja oletkin, että muuallakin on metsää kuin Tolopaisella. Jos sinun metsistä ei tule tippaakaan päästövesiä, muiden metsistä saattaa tulla.
Ojat syöpyivät 70-luvulla ja sitä ennen tehdyillä kivennäismaaojilla. Ei enää 80-luvun jälkeen tehty ojia samalla tyylillä. Valutuskentät estää päästöt pääosin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään