Aittojoen valuma-aluesta suurin osa on ojitettuja soita ja ojat laskevat suoraan jokeen. Hyvin näkyvät myös ojitusalueet kasvavan metsää, joten ojat ovat tarpeellisia ja ojien päästöjen vähentämiseksi kannattaa tehdä toimenpiteitä kuten AJ/17.9 ja 19.9 postauksissa on ehdotettu.
Luin yhden raakkuoppaan. Siellä mainitaan pintavalutuskenttä tehokkaimmaksi metsäojien vesiensuojelun toimeksi. Mainitaan myös 45 metrin suojakaista sen tarkemmin perustelematta.
Katselin vesi.fi-sivustolta Hukkajoen tietoja. Menee ensin karttapalveluun ja etsii Suomussalmen Hukkajoen. Kun lähentää karttaa tarpeeksi, näkee vesistöt. Sitten voi valita vasemman yläkulman Teemat-valikosta esimerkiksi Pintavesien tila: näkee vesistöt värikoodattuina jossa sininen on erinomainen laatu.
Teemassa Ravinnekuormitus näkee mittauspisteitä (pompuloita kartalla). Kun klikkaa pompulaa, näkee arvioidun fosforikuormituksen verrattuna luonnonhuuhtoumaan esimerkiksi laskentapisteessä ”Naamankajoki_Hukkajoki_Tervajo”. Hukkajoella tuo luku on 54 prosenttia, eli ihmisen vaikutus veden fosforiin on puolet pienempi kuin luonnonhuuhtouman vaikutus. Kts. tarkemmin: Avaa graafi ja lue Lisätietoja.
Esimerkiksi Rautalammin luoteispuolella on runsaan kuormituksen punaisia alueita, turpeennostoa kenties. Siilinjärvi-Riistavesi -alueella myös punaista, siellä apatiittikaivoksen päästöjä?
Suomen sisävesien pintavedet näyttäisivät olevan kekimäärin hyvät (väri vihreä). Kaakkoisen Suomen isojen järvien pintavedet ovat erinomaisia (väri sininen). Kuten esim. Saimaa.
Tästähän on ollut viime vuosina usein uutisissa puhetta, että tuo luokittelu ei huomioi esimerkiksi veden tummumista.
Esimerkiksi yksi joki, joka on tuossa kartassa luokiteltu erinomaiseksi on selvästi tummunut vaikkapa jo viimeisen 20 vuoden kuluessa. Ja rannoille on tullut liettymiä. Roskakala lisääntynyt jne.
En tiedä miten luotettavia ja ajantasaisia ovat vesi.fi-tiedot – riippuu päivitetäänkö laskentapisteiden tietoja esimerkiksi velvoitetarkkailun avulla. On todennäköistä että sekä heikentymisiä että parantumisia päivittyy karttaan viiveellä.
Rautalammin Rastunsuolla loppui turvetuotanto suurimmaksi osaksi jo 1990-luvun alussa ja sen paikalla on nykyään mm. 15 hehtaarin kokoinen lintujärvi. Osalla aluetta turvetuotanto jatkui pitempään: vuonna 2014 tuotanto loppui monella lohkolla ja vuonna 2019 tuotannossa oli vielä noin 30 hehtaaria, kun laajimmillaan käytössä oli noin 100 hehtaaria. Multaharjunsuolla oli tuotannossa 47 hehtaaria vielä vuonna 2019. Nykyistä turvetuotannon tilannetta en ole vielä selvittänyt. Vesiä tulee tuolta Hankaveden ja Konnekosken kautta mökkijärveeni Etelä-Konneveteen, jonka kuormitus on niiden vuoksi vihreä eli ”kohtalainen”. Huono juttu, kun järven suojelun yksi peruste on ollut vähäravinteisuus ja lohikalat.
Tässä osaselitys suuriin päästöihin: ”Turvetuotannon vähennyttyä moni vanha tuotantoalue on otettu maatalouskäyttöön, ja maatalousalueiden osuus valuma-alueesta on suuri.”
Raportissa Neovan tarkkailutietoja alueen vesistä. Rautalampi-osuus alkaa Rastunsuon osalta sivulta 205. Kts. sivu 208: pintavalutuskenttä pidättää tehokkaasti kiintoainetta. Sivu 209: kemiallinen hapenkulutus riippuu veden humuspitoisuudesta ja siihen pintavalutuskaan ei pure. Sivu 209-2011: typen ja fosforin pitoisuudet ovat laskeneet pintavalutuskentälle tulevassa vedessä ja niitä kenttä vähentää jonkin verran.
Esimerkiksi metsätalouden vesistövaikutusten tutkijat ovat jo pitkään olleet sitä mieltä että nykymenolla vesistöjen laatu ei parane. Nykylainsäädännön ja sertifiointisääntöjen löperöyttä pienvesien suojelussa on tuonut esiin esimerkiksi metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen Oulun yliopiston professori Timo Muotka.
Nykyisen tiedon valossa vanhat ojitukset ovat suurin ongelma. Luken Mika Nieminen: Käsityksemme on että suuri osa vesistöjen kuormituksesta tulee vanhoista synneistä. Nykypäivän toimenpiteistä tulee selvästi pienempi osa. … Esimerkiksi Perämerelle laskevissa jokivesistöissä kuormitus koko ajan vain kasvaa, ja ojituksia pidetään suurimpana syyllisenä.
Perämereen laskevien jokien vesi näyttää koko ajan huononevan. Vaikka ojituksia tehdään enää hyvin vähän.
Osasyy lienee se että vesistöt on päässeet jo rehevöitymään. Jokivesissä kaikki lika jää suvantoihin pohjaan ja raskaampi rannoille. Rannat kasvaa kortetta ja saraa ja syvemmällä kovasti limakkoa. Virtapaikkoihin ei niin lika tartu. Kalasto muuttuu niin että tulee paljon särkeä, lahnaa ym roskakalaa jotka tonkii pohjaa ja pitää ravinteet ja lian liikkeessä. Taimen ja harjus katoaa. Tämä on tapahtunut kaikissa joissa.
Ruotsin puolella ei ole metsäojia ja maanmuokkaus on huomattavasti kevyempää.
Tuli vielä työelämässä ollessa kierrettyä mm. koulutustilaisuuksissa ihmettelemässä näitä erilaisia vesiensuojeluratkaisuja. Yhteistä niille oli, että niiden avulla vedet kerättiin seisomaan ojiin, joskus ojat olivat piripinnassa vettä. Mitä hyötyä on kunnostusojittaa, jos vettä ei johdeta ojitusalueelta minnekkään ? Tasaisilla mailla vedet saa johdettua pintavalutuskentälle vain pumppaamalla. Näin toimi Vapo ainakin meidän seudulla viimeisinä tuotantovuosinaan. Jokaisella suolla oli iso dieselmoottori pyörittämässä agrekaattia joka pyöritti pumppuja. Altaista vesi pumpattiin isoja muoviputkia pitkin kankaille. Putkipadoillakin on yleensä sama vaikutus, ojat ovat vettä täynnä. Kiinto-aineita Kurjen linkittämässä raportissa esitellyt menetelmät hieman keräävät, tulvahuippuina vain pienen osan. Liukoiset ravinteet eivät näitä rakennelmia kunnioita, ne jatkavat matkaa vesistöihin. Kaivukatkot ja ”saostusaltaat” ovat näpertelyä, joilla ei ole sanottavaa merkitystä. Altaita tulisi joskus myös huoltaa. Pumpata niihin kertynyt liete takaisin metsään. Vapo teki tätäkin, muutaman vuoden välein rapalinko kiersi altaat. Metsäpuolella en ole altailla huoltotyötä vielä koskaan nähnyt.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.