Tuo mehtäukon näkökulma ”otetaan mitä annetaan” on varmasti yksi ”optimi” metsätaloudessa. Liika taivastelu johtaa stressiin ja jopa epäoptimaaliseen tulokseen.

Tuoton, onko se sitten sama kuin kannattavuus, lasken pelkästään sijoitetun pääoman prosentuaalisena tuottona. Vertailtaessa sijoituskohteita pitää jotenkin pyrkiä arvioimaan riskiä, että ei hae lisätuottoa pelkästään riskiä lisäämällä.

Niin, ei sillä tasaisella kehitysluokkajakaumalla nyt ainakaan äkkiä ajateltuna ole mitään tekemistä kannattavuuden kanssa. Periaatteessa sijoituksen tuottoprosentti on sitä parempi, mitä vähemmän siinä on omaa rahaa kiinni (tai pankin rahaa).

Täällä pohjoisessa kelirikkoleimikkojen ja talvileimikkojen hinnnanero on usein ollut hyvin hyvin pieni. On nähty joskus sitäkin että pikitien varsia on hakattu hangen päältä. Kelirikkoleimikko on pikitien varrella ja kesäleimikko hyvin kantavan soratien varrella. Metsähallituksella on pikiteiden varsilla varastoalueita ja Rovaniemen asemalla on puuta isot varastot ennen kelirikkoa.

Kyllä tämän pitäjän parhaillakin sorateillä on melkeen joka kevät kelirikko ja laittavat kelirikkokyltin. Pikiteillä kelirikkoa ei ole että tien pinta ratkaisee. Tiedän kyllä miten nopeaa puut on teriin saatava. Itsekin tullut kesälläkin sahattua.

Metsän kannattavuus ei ole sallittua metsänomistajalle,  onko se jossain päätetty?  Pitkäaikainen myytiin valmistus säiden, eläintuhojen,   poliittistenriskien vaikutuksessa on  tosihankala.   Osa-omistajaksi hallinnolla ja verotuksella asettunut verottaja riistää leijonanosan päältä.  Konsernit ovat luopuneet metsistään havaittuaan etteivät pysty kilpailemaan  ilmaisen työn kassa kampaileville  metsänomistajille. Konsernin palvelut yhdessä hintakampanjoiden kanssa antaa heille  siirtomaa edut. Lippalakki ja kahvipaketti!    Kolumbus vei  peilit, helmet,  miehistö jakoi kuppaa.

Perin harvassa ovat ne kasvatuslajit joiden  nettotuotto per vuosi  on ~100 € hehtaarilta !