Tukkiprosentin yliarviointi on kuulemma yleinen virhe kannattavuuslaskelmissa. Harvennushakkuissa puiden runkokäyrä ei välttämättä käyttäydy Laasasenahon käppyröiden mukaisesti, vaan tiettyyn tukkiprosenttiin päästäänkin vasta isommilla rinnankorkeusläpimitoilla.

Esimerkki. Laasasenahon runkokäyrään sovittamalla saadaan 225 mm kuusirungosta tukkia 78% ainespuusta. Totuus on kuitenkin luokkaa 52%, ja 78% tukkiosuuteen tarvitaan keskimäärin 320 mm paksu puu. (Kts. kuvat 1-3 julkaisussa Kärenlampi 2022.)

Tähänastisissa runkokäyrätutkimuksissa ei ymmärtääkseni ole ollut vielä mukana aineistoa varsinaisista jatkuvan kasvatuksen erirakenteismetsistä. Asia tarkentuu kun hakkuita tehdään noissa kohteissa enemmän. Hakkuukone tuottaa runkokäyrä- ja katkonta-aineistoa, joten siitä ei sinällään olisi pulaa. Hakkuutapa vaikuttaa hakkuukertymän tukkiprosenttiin sitä kautta minkälaisia puita poistetaan, mutta periaatteessa kaikkien tukkirunkojen pitäisi olla kohtuullisen hyviä, mikäli ensiharvennus on tehty laatu edellä.

Mielenkiintoinen tutkimuskohde kyllä, ja vaikutusta kannattavuusvertailuihin. Tällä hetkellä pystyy tukkiprosentteja korjaamaan ennustelaskelmissa alentamalla Laasasenahon mallien tuottamia ennusteita Mehtätalon malleilla.

Lähteet:

Petri P. Kärenlampi. 2022. Empirical observations of the yield of logs from trees of the boreal region. Baltic Forestry 28:556.

Petri P. Kärenlampi. 2020. The Effect of Empirical Log Yield Observations on Carbon Storage Economics. Forests 11(issue 12), 1312.

Mehtätalo, L. 2002. Valtakunnalliset puukohtaiset tukkivähennysmallit männylle, kuuselle, koivuille ja haavalle. Metsätieteen aikakauskirja 4/2002: 575–591.

Runkokäyrä koostuu juuri niistä yksittäisistä puista joista tehdään keskiarvokäppyrä. Ei ole minun ajatus vaan siteeraan FaceBookissa esitettyä. Kyse ei ole nyt katkonnasta vaan siitä mitä rungosta saisi katkottua.