Monet ovat pilanneet ” pienen lisätulon” houkuttelemina ainakin osan metsiensä tulevaisuudesta . ”Odotellaan vähän ,että saadaan kemerat ja vielä vähän, että saadaan enemmän kemeraa” ovat tuuttuja sanontoja metsäammattilaisten suusta vielä lähimmän kymmenen vuoden sisällä. Näillä opeilla on aiheutettu tuplasti enemmän vahinkoa saatuun pieneen rahalliseen hyötyyn nähden. Härskeintä peli oli silloin ,kun kehotettiin maanomistajaa tekemään nykyisiä ennakkoraivauksia vastaavat raivaukset vasta hakkuun jälkeen…..,että saadaan kemera. Tästä on omallakin kohdalla runsaasti kiistatonta näyttöä. Tuohon aikaan alettiin kuitenkin ihmetellä konekorjuun vaurioita ,jotka väännettiin silmää räpäyttämättä konemiesten ”ansioksi”.

Sietäisi tutkia ,paljonko hoitotoimien viivästymisellä ja laiminlyönneillä on osuutta puuston kokonaiskasvun heikkenemiseen. Hyvin hoidettujen metsien kasvu kuitenkin paranee tasaisella tahdilla ,kun hoitotoimet tehdään biologisesti oikeaan aikaan ilman viiveitä. Työkustannuskin on huomattavasti pienempi verrattuna viivettä sisältävään kasvatusketjuun. Onnistumisen hyöty kattaa koko ketjun. Valitettavasti  nykytiedon valossa alle puolet metsää omistavista hoitaa taimikkonsa ajallaan. Varhaisperkauksen laiminlyönti on yleistä. Ei edes kemera-houkutin auta. Kemeravarat voisi kuitenkin suunnata vain varhaishoitoon, ei laiminlyöntien tukemiseen. Risukontuotantopalkkioiden aika on auttamattomasti ohi .

”Vanha” th-tyyli on muutenkin jo aikansa elänyt, kun se olisi liian kallista tehdä nykykustannuksin.  Varhaishoitokustannuskin menee jo yli 500 € /ha helposti.

Mo:lle arvotuotto (arvokasvu) maximoituu , jos kustannuksiin nähden  paras mahdollinen ha-tuotto saadaan aikaan valitulla realistisella korkokannalla laskettuna. Muut arvot voi tarvittaessa/halutessaan hinnoitella erikseen mukaan.  Kestäväksi mh:n tekee mm. se , kun toimitaan olemassa olevien metsälainsäädännön , ls-lain ja sertiohjeistuksen mukaisesti tai mieluummin vielä vähän niitä paremmin. (kuten on tehtykin;  esim. viime vuonna säästöpuita on jätetty keskimäärin 2x enemmän/ha  kuin PEfc-sertin mukaan pitäisi olla).

Nyt kannattaisi myydä klapeja Saksaan, hinta 290€/pinokuutio. Etelä-Suomessa ajelee puolalaisia rekkoja, jotka voisivat viedä suursäkkeihin pakattuja klapeja. Niillä ei usein ole mitään paluukuormaa. GPS:n avulla voivat noutaa puut helposti haja-asutusalueilta.

Kasvatusketjussa on jotain pahasti pielessä ,jos ainoastaan energiaksi kelpaava runkopuu noin kovasti kiinnostaa. Metsä pitäisi kasvaa ihan jotain muuta.

Lukiessani makasiinia , näin ilokseni Jarmo Ketolan kirjoituksen metsänhoidon tason huimasta noususta viimeisen 30 vuoden aikana. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan hänen esittämistään näkökohdista. Hänen oikeaksi katsomallaan tavalla luodaan todellinen perusta metsätalouden kannattavuudelle.

Kaikki alkaa onnistuneesta uudistamisesta ja oikeasta töiden ajoituksesta. Toimimalla Ketolan tavoin ei tarvitse turvautua energiapuolellakaan keräilytalouteen. Metsä tuottaa kohtuullisen vähällä vaivalla pelkkää ainespuuta ,jonka tuotannon jätteistä ja sivuvirtoista on energia helppo ottaa keskitetysti talteen ilman ylimääräisiä työvaiheita ja laitteita. Metsäkin jää varmasti parempaan kuntoon ja arvokasvun tilaan verrattuna energiapuuvetoisen toiminnan tulokseen .

Metsätalouden kannattavuutta ei paranneta kasvattamalla energiapuuta. Ainespuun tehokas kasvatus on ainoa vaihtoehto. Jos energiapuun osuus alkaa kasvaa , on toimissa epäonnistuttu ja kannattava toiminta vaarantuu .