Kiitos linkistä AJ. Kuunneltua tuli ja vähän KeMeRat kanssa samanlaisin ajatuksin ensikuulemalta. Myel oli toki edullinen, vain puolet yrittäjäeläkevakuutuksesta, toki pinta-alaveroaikana sitä ei voinut vähentää verotuksessa, joka tasoitti tilannetta. En nyt oikein mieltänyt tuota metsävähennystäkään.

Olen hakkinut metsäni lähes samana ajankohtana. Aivan ratkaisevan tärkeä ero omaani on lähtötilanteen eri verokanta. Myyntiverolla on jäänyt hyödyntämättä tuon ajan aivan poikkeuksellinen tuloksentekomahdollisuus.

En tiedä kumpi verokanta Visalla oli siirtymäaikana, mutta sehän on silloin hyvä, kun olet tyytyväinen. Oikeudenmukaisuudessa olisi ehkä ollut vähän toivomisen varaa, kun toinen maksoi tulosta 100% veroa ja toinen sai palautusta.

R.R:lle: Itse olin pinta-alaverossa 2006 asti. Lähisuku taasen siirtyi myyntiveroon heti, joten ymmärrät varmasti hyvin mitä tyytyväisyydellä tarkoitin.

Kyllä, kyllä Visa. Ministeriön päätös oksapuu, vaikka se oli silloin jo uudistetun perustuslain vastainen, määritteli mitä voi hakata. Tällaiset rajoitteet olisi pitänyt perustuslain mukaan  säätää lain tasolla eli eduskunnan päättäminä. Hakkuut eivät siis oksapuu olleet metsänomistajan vapaasti valittavissa. Erään metsäyhtiön piiripäällikkö tapasi vanhan lain aikana sanoa, että aina kannattaa hakata, kun laki sen sallii, joka lausuma hyvin pitkäle piti paikkansa. Poronhoitoalueella hakkuiden rajoittaminen aiheutti metsänomistajille suurimmat tappiot. Siellä, missä kannattavuus oli jo muutoinkin huonoin.

Veroja joudutaan keräämään paisuneen julkisen sektorin elättämiseksi. Ei kuitenkaan  sellaista saisi olla, että samasta asiasta toinen, jostakin käytännössä merkityksettömästä,  näennäisestä seikasta johtuen joutuu maksamaan kymmenkertaisesti, esimerkkinä vieläkin perintöverosäädökset.

Edellä oleva AJ:n linkki hyvin osoittaa, ettei puuntuottamista kannata kadehtia, Sieltä tuloksen tekeminen on kovan työn ja osaamisen takana. Parhaassakin tapauksessa, kuten linkin osaajalle,  varsin vaatimaton.

Metsä on jostakin syystä Suomalaiselle hyvin tärkeä, eikä niistä hevin luovuta, vaikka osaamista ja aikaa niihin ei olisikaan. Vaikka vastaava tulos olisi paljon helpommin saatavissa muualta. Ilmeisesti maan omistaminen on joku syvällisempi juttu, vaikka sanotaan, että hevoseton mies on huoleton mies. Intiaanien maailmankatsomus oli erilainen, kun intiaanipäällikkö ihmetteli kirjeessään Amerikan presidentille, että kuinka joku voi omistaa maan.

Ihan mielenkiintoinen video Jounilta, kuitenkin metsätilatkin ostanut suotuisampaan aikaan. Nykyhinnoilla menee ns. rakkaudesta lajiin, sijoittamiseksi.

Muuttujiakin toki on vaikka millä mitalla, kasvupohjat, hoitotyön ostona vai ”ilmaiseksi” itsetehtynä…