Jos ei satu menemään itelleen lakkoon.

Kannattaako suljetussa markkinassa mennä edes lakkoon, jos ei pysty osoittamaan ulos pääsyä. Ja näin kun on, suoramarkkinointi on mahdollisuus metsänomistajalle. Toivoisi noin yleisesti ja laajemmin, että korjuupalvelu avattaisiin metsänomistajien käyttöön. Ainakin vapaan markkinan osalta ja ilman, että se on sidottu puukauppaan. Sitä toivoisi myös Mhy:ltä, ilmeisesti myös Mhy:n korjuupalvelu on sidottu puukauppaan.

Valitettavasti ei mene näin. Tässä on samantyyppisestä väittämästä kysymys kuin tuossa edelläkin. Ilmeisesti puukaupan suljetussa piirissä asia voidaan ymmärtää näin ja laskeakin.

Onhan tuo suomalainen puukauppatapa aika poikkeuksellinen: ostaja kertoo hinnat, millä on valmis itse korjaamaan puuta parhaaksi katsomallaan katkonnalla myyjän omistamalta kohteelta. Ei tuota puunmyyjän intresseistä ole rakennettu. Ulkomailla vallitseva tapa taitaa olla vähän toinen. Ei itse asiassa oikein tule helposti edes mieleen vastaavaa muiltakaan aloilta. Tai mansikan itsepoiminta voisi olla sellaista, paitsi siinäkin myyjä asettaa hinnan marjoille.

Suomalaisen tavan hyvänä puolena kai voi pitää sitä, että kauppa käy edes kohtuullisesti suhdanteesta riippumatta. Joka paikassa ei matalasuhdanteessa ollenkaan. Mutta sitten se hintapuoli, onko taloudellisesta toiminnasta suurta iloa jos tuottaa vain liikevaihtoa:

Hinnalla eivät suomalaiset raakapuumarkkinoilla siis revittele.

Kannattavuuden näkökulmasta suurin uhka suomalaiselle metsätaloudelle on tuo pysyvältä vaikuttava puun reaalihinnan lasku. Se yhdistettynä jatkuvasti kasvaviin (huom ei jatkuvaa kasvatusta) kustannuksiin on aika tuhoisaa. Ei puun hinnan ja kustannusten nousun tarvitse repiä kuin pari prosenttia vaikka elinkustannusindeksiin vuosittain, niin 20-30 vuodessa aika siivu on menetetty. Tuolla yhdistelmällä on menetetty maailmalla kokonaisia teollisuudenaloja kannattavuuskriisin näivettämänä, ei metsätalouttakaan oikein pelasta tuolta muu kuin metsäomistajien laskutaidottomuus ja rahan aika-arvon kieltäminen.

Mitä olisi tehtävissä? Hyvä kysymys, mutta kyllä ratkaisu liittyy vahvasti puumarkkinoiden toimivuuteen ja pelisääntöihin. Lisäkilpailu, vienti, kertaluokkaa lisääntyvä vaihtoehtoiskäyttö (energia, polttoaineet tms) tai kilpailuviranomaisten väliintulo. Muuten ostajapuolelle riittää, että nimellishinta pidetään pitkällä aikavälillä samana maailman tappiin ja inflaatio hoitaa kilpailukyvyn. Maksaja nykylystille sentään on tiedossa.

Verottajalta tuli laskelma jonka perusteella alv:n maksuaika koittaa kohta eikä ehtinyt paljon tienata niillä.   Tai onhan se senkin erän ostovoima kutistunut suunnilleen inflaation verran  siitä kun tulivat tilille.  Pienenikö silloin maksun määrä?  Onko joku keksinyt miten oikeasti tienaisi alveilla ?  Sitä ei lasketa jos ostoalveilla peittoaa myyntialv:t eikä uhkapelejä.

E-puun hinnan reipas kohoaminen on nykytilanteessa yksi niistä harvoista keinoista parantaa mh:n ja puun myynnin kannattavuutta.   Oikea ja toimiva tukin laatuhinnoittelu voisi olla toinen tapa mutta se vaikuttaa olevan melko pitkässäkuusessa koska vähentäisi alkuun joidenkin ostajien voittoja.