R.Ranta olen kanssasi samaa mieltä asiasta pohjimmiltaan ja kannatan edun poistamista nykyisessä muodossa. Ajattelin maatalouden heikon kannattavuuden ja elintarvikeomavaraisuuden kannalta tämän edun heille. Olisi tietysti oltava raja, koskien  vaikka alle 50 ha metsälöitä.  MTK on sydämeltään maatalouden/ tuottajien asialla, vasta toisella jalalla metsäomistajien.

On niitä metsäpuolellakin etuja jotka on epätasa-arvoisia. Esim. lahjavähennys joka koskee vain isoimpia tiloja  ja tuo aik. mainittu  metsän perintöverotus suhteessa ostometsän veroetuun.    Norm. kiertoajan perintöverojen osuus ja puunmyyntiverot muodostaa niin ison osuuden tuloista jota ei edes yleensä lasketa mukaan kannattavuuslaskelmiin ollenkaan koska tulos menisi aina miinukselle.

3. asia on puun reaalihinnan lähes jatkuva laskeminen ja samaan aikaan tapahtunut  vero%:en korottaminen.    Pakollisen metsänsuojelun lisääminen neljäntenä norm. metsänhoidon hiekkana rattaissa kannattavuuden kannalta.

PS. Pinta-alaverotuksen muutuessa ”väliaikana” ilman myyntiveroa myydyistä puista oli jo maksettu verot pinta-alan mukaan.  Eniten hävisi jos joutui kasvattamaan kasvatusmetsää jota oli verotettu jo etukäteen ja sitten , kun sai puuta myydä (metsälaki esti liian nuoren metsän myynnin) piti maksaa niiden kuvioiden puista myös myyntivero.   Ostajat huomasi ”yllättäen” myös lisääntyneen puun tarjonnan silloin ja se vaikutti tietysti myös kantohintoihin.

Ilman metsätilan arvonnousua olisi metsän omistaminen (nykyhinnoilla) ja puun myynti käytännössä melkein aina tapiollista, jos laskettaisiin kuten nykyään  esim. NNA:ja tarkemmin olemassa olevien   muuttujien kanssa  .     Jk:n metsien ja tasaikäisten metsien kannattavuusarviot ja vertailut varsinkin on perustuneet useimmiten juuri  NNA-laskelmiin joissa ei ole otettu huomioon esim. verotuksen osuutta eikä sitä onko oletus puun kantohintojen pysymisestä ennallaan oikea  vaikka  reaalihintojen trendi on ollut laskeva jo pitkän aikaa.

Metsän kvartaalin  on oletettu usein olevan n. 25 vuotta mutta koko kiertoajalle laskettavat arviot ei pidä sisällään kaikkia kuluja joita syntyy mm. ed. mainituista perintöveroista ja verojen osuuden nousemisesta ja puun reaalihinnan laskemisesta.

NNA-laskennasta tulee siksi  helposti liian teoreettinen malli (ei aina) jolla voidaan perustella melkein minkälaista kasvatusketjua tahansa , mitä  oletuksilla milloinkin halutaan painottaa .        Melko pitkään näitä erilaisia kannattavuuslaskelmia ”jauhettuani” minusta  lyhytaikaisempi kannattavuusarvio esim. yksittäisten kohteiden (kuviokohtaiset arviot)  osalta prolongaaminen (joka kertoo loppupeleissä saman suhteellisen kannattavuuden eron kuin NNA-laskenta,  jos on samat lähtöarvot käytössä mutta on sitä”informatiivisempi” mo:lle)  ja/tai  metsätilatasolla kassavirtaperiaate sopisi paremmin useimmissa tapauksissa kannattavuuden arviointiin.

Ei voida sivuuttaa myöskään yhteiskunnallisia, mitä näitä onkaan kansallistamiseen liittyviä kysymyksiä ja tulonsiirtoja. Puunhinta on aika pitkällä takamatkalla ja metsät nähdään siinä valossa. Metsät tuottavat itsensä, kustantavat itsensä ja pääomien tuotosta puhumattakaan. Pyöritetään eräänlaista hölmöläisten automaattia. Yhteiskunnassa (yt) syödään enemmän kuin tienataan. Sitä ei myönnetä, mutta voi olla entistä vaikeampi saada tuottoa metsätalouteen, jolla tarkoitetaan saada tuottoa yhteiskuntaan ja jatkossa, entistä syvempää kurjistamista metsätalouteen. Ja ei vielä ole takeita teollisuuden investointointien säilymisestä kotimaassa.

Ruotsissa ei ole perintöveroja eikä lahjaveroja. Siellä ei tarvitse tällaisia keskusteluja käydä.

Sen lisäksi Ruotsissa verotus on kevyempää kuin Suomessa. Ruotsissa on luovuttu varallisuusveron lisäksi myös perintöverosta ja lahjaverosta – osittain siksi, etteivät kaikkein rikkaimmat kansalaiset enää siirtäisi varojaan ulkomaille.

https://www.hs.fi/talous/art-2000008480989.html