Keskustelut Luonto Metsät ja hengellisyys

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 55)
  • Metsät ja hengellisyys

    Merkitty: 

    Ajankohtaisena uutisena maailmalta valitettava kirkon tuhoutuminen tulipalossa, katolilainen Notre Dame. Tapahtuma on ollut ykkösuutinen täällä Suomessakin, kun kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokas kohde ja Pariisin yksi tunnistettava symboli vahingoittunut palossa.

    Suomessa lähiaikojen vastaavina tapahtumina on Ylivieskan ja Tuupovaaran kirkkojen palot.

    Vanhan kirkon tilalle kuitenkin tehdään uusi. Rakennetaan uusi ja parempi. Kiertokulku etenee, uusiutuminen. Kuin metsässä; vanha metsä hakataan ja perustetaan uusi ja parempi paikalle.

    Miksi vanhan rakennuksen tuhoutuminen koetaan peruuttamattomana vahinkona, mutta vanhan metsän tuhoutumista ei? Muutaman sadan vuoden päästä on Ylivieskassakin taas vanha kirkko. Ihmisten kauhistellessa kirkonpaloa, voisi todeta lakonisesti saman jargonin, kuin vanhojen metsien hakkuuta puolustellessa.

    Ovatko uskonnot vieroittaneet ihmiset oikeasta ja konkreettisesta maailmasta? Metsä ja luonto on todellisuutta mitä meillä olisi. Uskonto on vain ihmisen keksimää kuvitelmaa. Palvotaan rakennuksia ja kirjoituksia, unohdetaan mitä meillä oikeasti on.

    Luterilainen etiikka on kannustanut suomalaisia uudisraivaajan asenteeseen. Miehen mitta ja teko on ollut kaataa vanha metsä pois ja raivata pelto tilalle. Silloin oli yltäkylläisyyden aika luonnon ja metsien osalta, metsää riitti. Nykymaailmassa vanhat metsät ovat huvenneet vähiin, tilanne on toisenlainen. Vanhojen metsien palaset ovat kuin vanhoihin kirkkoihin verrattavia harvinaisia ja arvokkaita perintökohteita.

    Vanhassa luonnonmetsässä ihminen voi kokea hengellisyyttä kuin kirkossa. Puut ovat kuin kirkon tai temppelin pilareita, puun juuret maanalaiseen ja elävä latvus kohti taivasta. Ihmisiän lyhyys verrattuna metsän ikään on puhuttelevaa. Vanha metsä on seisonut siinä samanlaisena paikallaan jo sata vuotta aiemmin, ja on siinä myös sitten kun aika ihmisestä jättää. Metsä on luonnon luomaa, puhuttelevaa on nähdä pitkällisen ajanjakson hitaan prosessin luomia ja kasvattamia puita ja luonnonmuodostelmia. Talousmetsä on ihmisen luomaa, samanlaista tunnetta ei koe nuoressa talousmetsässä.

    Itse ainakin tunnen suurta surua ja jotakin peruuttamatonta tapahtuneen, kun vanha metsä hakataan nurin. Mieluummin säästäisin vanhan metsän palasen, kuin yksittäisen kirkon pahasen. Mittaamattoman arvokkaita toki molemmat.

    Mitä muut keskustelijat ovat mieltä?

  • Metsäkupsa

    Kaikki on katoavaista ja kaikesta on luovuttava,mitään ei mukaansakaan saa,mutta nautitaan aikansa ja korjaillaan luojantöitä.Yhdytään edellisiin metsää omistaviin kirjoittajiin edellä.Nimimerkillä ,kaikki on väliaikaista.

    Rane2

    Uutisissa oli tieto että ranskalaiset isot rikkaat suvut ovat lahjoittaneet jo n. 600 miljoonaa euroa korjaustöihin.Kyllä sillä jo ainakin jonkinlaisen peltikaton saa.

    Toki voi myös valita taloustietoisen jatkuvan kasvatuksen vaihtoehdon eli odotetaan että sinne syntyy ajan kanssa itsestään muutama torni ja paanukatto.

    jees h-valta

    Niin, missä on jatkuvan kirkonkasvattajan pääjoukot nyt? Eikös palanut puu pitäisi kestää nyt hyvin aikaa vastaan+?

    Tolopainen

    Jos tällä pallolla taapertavia on joku joskus ohjannut, lienee kyllästynyt jo ajat sitten. Sehän on mahdotonta puuhastelua pitää yhteyttä 7mrd ihmiseen ja heidän tekemisiinsä. Satoja tuhansia syntyy ja kuolee joka päivä. Luonnolle syntymä ja kuolema eivät merkitse mitään. Emme edes tiedä mitä aika on, vai tapahtuuko kaikki yhtäaikaa ja ajankulu on pelkkää ihmisen mielikuvaa. Kaikki eläimet tajuavat ajankulumisen eri tavalla. Se on aivan sattumaa, että meillä ylipäänsä kasvaa metsiä, joskus sienet ovat olleet suurimpia kasveja. Tuhannen vuoden kuluttua, nykyisin suojelluista metsistä ei ole mitään jäljellä. Eli luonnon suojelulla ei ole mitään merkitystä itse luonnolle, vain ihmisille se merkitsee hetken aikaa jotakin. Suomessa on kuitenkin hyvin vähän  puhtaita yhden puulajin metsiä, suurimmaksi osaksi metsät ovat harventamattomia sekametsiä eli monimuotoisuutta löytyy vaikka kuinka paljon.

    Jätkä

    Visalla ja Ranella terve suhtautuminen oikeasti aika tärkeään asiaan. tärkeä se on varsin monelle, mutta minulla on lähinnä melko välinpitämätön suhtautuminen aiheeseen. Ihmiset uudistuvat, metsät uudistuvat ja kyllä nuo rakennuksetkin uudistuvat. Mikään ei ole ikuista – Paitsi timantit (James Bond)

    Rane2

    Ajan kulumista ei pelkästään tajuta eri tavalla vaan aika myös kuluu eri tavalla.

    Kalle Kehveli

    Rupesi surraamaan, kahvitauko.

    Scientist

    Hakattu metsä kasvaa uudelleen jos se säilyy metsämaana/metsätalouskäytössä. Tähän velvoittaa jo lakikin. Sen sijaan jos metsä hakataan rakennusmaaksi (tiet, kauppakeskukset, asuinalueet) se tuhoutuu usei lopullisesti, kun se asfaltoidaan. Olen jo sen verran vanha, että olen nähnyt hyvien metsien syntymisen entisille hakkuualueille.

    Kyllä minäkin nautin mesässä olosta ja kaunista vanhoista puista, mutta en kytke siihen mitään hengellistä hapatusta.

    Tilley

    Lopullisesti on pitkä aika. Pohjoisilla leveysasteilla routa ja pakkanen on armoton ihmisten tekemiä rakennelmia kohtaan. Jos ihmiskunnasta aika jättäisi, teiden, kauppakeskusten ja asuinalueiden paikalla kasvaisi 300 vuoden päästä melkoiset tukkimetsät.

    Aloittajan virhe on juuri tämä, että hakattu metsä olisi ”lopullisesti” pilalla. Kaikki vanhat metsät ovat olleet joskus nuoria. Vanhan metsän kasvattamisen voi aloittaa kuka tahansa vaikka heti. Taimikoita saa ostettua halvalla. Toisaalta, jos ei ole ikuisuusnäkökulmaa, ihminen mieltää maailman olevan olemassa vain sen aikaa kun hän itse on siinä.

    Tolopainen

    Kävimme ostomihen kanssa veisaamassa viimeisen virren hakkuukypsän kuusikon laidassa, sanoi että perästä kuuluu, eikä ostohinnasta tule erimielisyyttä. Vinkkasi, jotta priorisoi nyt kesäkohteet korkealle.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 55)