Ei ole kaverilla kuin pari veljeä ja pari siskoa. Aivan laatuisia ihmisiä kaikki. Mutta on karmea tilanne joutua vihaisen hirven kanssa vastakkain. Päätehakkuuta vartoava männikkö paikkana. Niitä pienen talon kokoisia siirtolohkareita on useita. Mutta tämä pelastautumiskivi oli lähin ja muuten ainoa jolle pystyy nousemaan ilman tikkaita. Tosin on siinäkin tikkaat nyt olleet kuten monella muullakin kivellä. Hyviä passipaikkoja. Ei ole tarvinnut jahtitorneja rakennella. ”Talon palakin” on sen kappaleen hirvestä joskus saatu. Vaikka kyllä sen lihan olisin vaihtanut hirvettömyyteen.

Nyt siinä on jo hirviltä karkuun päässyt nuori metsä. Raivan kanssa olen pitänyt kaikki lehtipuut alueelta pois. Hiuspusseeilla ja erilaisilla hajusteilla olen yrittänyt häiritä valtion lehmiä. Ja monena syksynä kymmeniä ja taas kymmeniä pohjattomia jogurttipurkkeja on latvoihin viritelty. Syönnit on ollut vähäisiä. Vain näiden isojen kivien pohjoispuolilla on haukkailtu vaikka papanoita ja jälkiä on alueella aina ollut. Tarjoaako kivi jonkinlaista suojaa vai onko siellä taimissa vähemmän haitallisia aineita sitä en tiedä. Meni nyt ohi otsikon mutta metsäasiaa kumminkin.