Mulle mulkku nyt vain kyselee, että kun on ollut oltua jo liki viisivuotta erään perikunnan osakas, näillä mailla kettujahti päällä, jota En suvaitse, siis millä luvalla, itse EN OLE ANTANUT?
”Hyvää riistanhoitoa. Jokainen ampui paljon lintua syksyllä vielä näkee paljon teeriparvia. Samoin metsoja. Ei myöskään koskaan ole ollut myyrätuhoja. ”
Ihan pakosta naurattaa nämä nykyajan (muka)metsästäjät. Heillä on kaikki tekniset vempaimet apuna ja asusteetkin täytyy olla viimeistä muotia.
Kulkuvälineet tietysti viimesen päälle; maasturit ja tehokkaat lava-autot. Osalle saattaa tehdä jo yli 10 metrin kävely tiukkaa.
Ja ammutaan silmät kiiluen koukkunokat ja ketut. Saattaapa välillä metsästäjäkaveri, tai muu liikkuja saada lyijyä nahkaansa.
Eli mielestäsi gps:n ja sähköisen kartan (sallitut metsästysalueet) käyttö on naurettavaa, samoin olosuhteisiin sopiva autokalusto, jolle saattaa olla muitakin hankintaperusteita kuin metsästys.
Yhtään henkilöä en ole palvelutalon yms. ulkopuolella tavannut, jolle yli 10 m kävely tekisi tiukkaa. Montako sinä olet noin niinkuin ihan oikeasti?
Onnettomuudet on aina huono juttu, mutta muutama onnettomuus ei ehkä sittenkään anna edustavaa kuvaa metsästäjistä tai metsästyksestä. Tuskin kovin suuri osa porukasta koukkunokkia ja kettujakaan metsästää, vaikka noissakin lajeissa aktiiveja varmasti löytyy.
Mikä siis Reijo saa sinun näkemään metsästyksen tuossa valossa? Halu nähdä muut negatiivisessa valossa ja silloin oman mielikuvituksen tuottama väritys todellisuuteen parantaa kivasti tilannetta. Asia, josta puuntuottajat esim. luontojärjestöjä moittii.
Sitten muutama kysymys sinulle: Käytätkö älypuhelinta, nykyaikaista autoa ja paljonko juokset cooperintestissä?
Kyllä nykyajan metsästysseurat ovat yleensä aika valppaita tuossa maanomistusasiassa ainakin, jos omistaja vaihtuu. Asia erikseen on tietysti juuri kuolinpesät, jotka saattavat laajeta edes paikallisten tietämättä. Helppo kuitenkin selvittää. Riistanhoitoyhdistys tietää tosiaan hirviasiat ja muun riistan metsästys on yleensä samalla seuralla. Tietysti ne ketunmetsästäjät vastaavat varmasti, jos heiltä kysytään. Tai naapurit. Tietysti huono homma on, jos perikunnan jäseniltä ei voi kysyä.
Ei ole vaikea asia selvittää paikallista metsästysseuraa ja sitten yhteys seuran toimihenkilöön, että irtisanoo metsästysvuokrasopimuksen ko. tilan osalta. Oli sopimus tai ei, niin sitä ei enää ole. Tämä kaikki sähköpostilla, niin jää todiste irtisanomisesta.
Entiset sopimukset kannattaa aina irtisanoa ja tehdä itse uudet, jos haluaa. Näin voi vaikuttaa, mitä ja miten metsästetään sekä jää sopimuspaperi itselle.
Riistaeläimiksi on luokiteltu selviä vahinkoeläimiä. Siis riistaeläinten luettelosta pitäisi poistaa esim. hirvi ja valkohäntäpeura ”vahinkoeäimet” -luetteloon. Vahinkoeläimiä varten pitää säätää maanomistuksesta riippumattomat hävitysohjeet. Nykyinen hirvikannan hoitosuunnitelman mukainen hirvenmetsästys pitää yksinomaan yllä kauhun tasapainoa maanteillä ja metsätaimikoissa.
Hirvieläimet aiheuttavat metsissämme jatkuvaa kuusettumista. Kuusettuminen vähentää metsien monimuotoisuutta. Siitä johtuu lajikatoa kasvi- ja eläinkunnassa. Kuusettumisesta johtuu lisäksi lukuisia metsätuhoja, mm sieni- ja hyönteistuhot. Myös metsäpalot ja myrskytuhot lisääntyvät herkemmin. Tumman kuusimetsän aiheuttama ilmaston liiallinen lämpeneminen on myös tutkimatta. Silläkin on omat haittansa metsien terveyteen ja ilmaston muutokseen.
Tämä hirvieläinten lupakäytäntö onkin mielenkiintoinen. Kun kauriinmetsästys (ei se elokuva) tuli ajankohtaiseksi, tehtiin onneksi päätös, että ylimääräistä hallintoa lupiin ei laiteta. Ja kas, metsästysintoilijoiden pelko kauriiden sukupuuttoon hävittämisestä ei pelotteluista huolimatta toteutunut!
Hirven metsästys on Ruotsissa maanomistajan oikeus. Valtakunnallisesti päätetään hirvikiintiö per hehtaari, esim. yhden hirven saa ampua 500 hehtaaria kohden. Kun sulla on 500 ha, saat hirven losauttaa. Jos tarttet 500 hehtaariin mukaan pari naapuria, niin sovitte yhdessä, että laitetaanpa pöytä koreaksi. Tulisi hirviluvat ainakin käytettyä, kun on metsänomistajalla oma (hirvi)lehmä ojassa.
Tosin Ruotsissakin pääosin hirven metsästys käytännössä tapahtuu metsästysseurojen puitteissa – onhan se mukava yhdessä makkaraa nuotilla paistaa ja olla tietävinään, missä ne hirvet nyt liikkuu. Tosin olen aina poikasesta lähtien ihmetellyt, miksei sitä ajoi tehdä siellä?
Perkolle: Tuo Maaseudun Tulevaisuuden artikkeli johon viittasit, käsittelee peltokanalintujen menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Siinä tutkija vei Länsi-Uudellamaalla sijaitsevien kartanoiden läheisyyteen 104 keinopesää, joista puolet joutui varislintujen ryöstöjen kohteeksi.
Ilmeisesti tuon tutkimuksen perusteella erehdyit virheellisesti väittämään, että harakat ja varikset olisivat kanalintujen suurimmat pesärosvot.
Silloin kun puhutaan kanalinnuista pitää ottaa huomioon myöskin miljoonat metsäkanalinnut, joista vähintään 99 % pesii muualla kuin Länsi-Uudellamaalla sijaitsevien kartanoiden läheisyydessä. Niillä myös pesintää uhkaavat vaarat ovat erilaiset.
Gla`lle: En mä sille voi mittään jos näen metsästäjät jotenkin pelleinä.
Sellaisia vanhan ajan erämiehiä arvostan kyllä.
Luulisin, jos nykyajan metsästäjältä otettaisiin vempeleet pois ja joutuisi suksilla lähtemään riistan perään, niin huonosti kävisi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.