Mulle mulkku nyt vain kyselee, että kun on ollut oltua jo liki viisivuotta erään perikunnan osakas, näillä mailla kettujahti päällä, jota En suvaitse, siis millä luvalla, itse EN OLE ANTANUT?
Yleensä omistajavaihdoksissa metsästysoikeus säilyy metsästysseuralla jos uusi omistaja ei tee muutoksia 3kk sisään. Eli ilman erillisilmoitusta metsästys jatkuu normaalisti. Jos uusi omistaja/haltija haluaa muutoksen tämän 3kk jälkeen, noudatetaan sääntöihin merkittyjä irtisanomisaikoja.
Metsästysseuran säännöt voi tilata Patentti- ja rekisterihallituksesta joka pitää yllä yhdistysten sääntöjä. Riitatapauksissa noudatetaan AINA PRH sääntöjä, ei niitä jotka on mahdollisesti metsästysseuralla käytössä mutta ilmoittamatta PRH:lle.
Ps. Onpa kettu käynyt harvinaiseksi ja ketunliha arvokkaaksi. Meilläpäin kaikki saa halukkaat tulla pyytämään kettua, niitä riittää ja hyvä että joku viitsii tehdä riistanhoitotyötä.
Voi olla, että olosuhteet vaihtelee eri puolilla Suomea, mutta ketunmetsästyksen yhteydestä riistan- tai pikemminkin luonnonhoitoon löytyy varmaan ainakin kahdenlaista mielipidettä.
Meillä ketun pyytäminen on tullut niin arvokkaaksi, että jos lunta tippuu taivaalta, kettumiehet ajavat maastureillaan jo aamuyöllä etsimässä tuoreita ketun jälkiä, mihin aamun valjetessa koiransa tyrkkää ja kiireen vilkkaa autolla toiseen paikkaan ketun kulkureitille eteen. Kettuja kyllä aina jokunen on, mutta jos ketun näkee, on se harvinainen tapahtuma. Koskaan en ketun ampumista pitänyt riistanhoitotyönä.
Selventävä kysymys. Liikkuvatko ne ketunmetsästäjät niillä Mullen mailla vai liikkuuko niillä vain kettu ja ajokoira. Jos metsästäjiä liikkuu, niin heiltä kysymällä asia selviää ja se millä asialla siellä liikutaan. Kettu tuskin antautuu keskusteluun.
Kannattaa huomata se, että kettu on saattanut tulla ajossa vaikka 10 kilometrin päästä ja metsästäjä yrittää vain saada koiransa kiinni.
Koiran irtilasku ja saaliin ampuminen ovat tietysti kiellettyjä, jos vuokrasopimus ei ole voimassa.
Vähänlaisesti meillä päinkin on kettuja vaikkei niitä metsästetä. Eräs tekijä saattaa olla ilvekset.
Kyllä ketuillakin on vaikutusta riistakantoihin. Ainakin meillä päin erinomaiset kanalintukannat olivat 1930-luvulla, kun kettuja ja muita petoja oli todella vähän. Isävainaa niitä silloin nuoruudessaan metsästi. Ketun nahan hinta oli sama kuin työmihen kuukausipalkka ja sillä olisi saanut hehtaarin sen aikaista lähes pilalle harsittua metsää.
Ketun määrä ei riitä kanalintujen vaihtelujen selitysmalliksi – tarvitaan muitakin muuttujia. Vai osaatteko selittää, miksi Värriön luonnonpuistossa on maan runsaimmat kanalintukannat vaikka kettua ja näätää ei ole metsästetty vuosikymmeniin. Voimaperäistä metsätaloutta on harjoitettu heti puiston rajan takana mm. Värriön yhteismetsän toimesta sekä muinaiset Samperin savotat!
En minäkään osaa tuota selittää, mutta arvaan että Värriössä vaikuttaa yhtäaikaisesti positiivisesti sekä metsätalouden että metsästyksen puuttuminen.
Ei tietystikään kettukanta eikä mikään muukaan tekijä selitä yksin kanalintukantojen vaihtelua. Ei metsähakkuutkaan. Joskus kyllä hakkaamattomuus. Meillä on lukuisia kuvioita, joilla ennen oli kanalintupoikueita. Kun nämä metsät ikääntyivät, niin kanalinnut hävisivät.
Jos esimerkiksi säät ovat epäedulliset ja lintukanta muutenkin heikko, niin jokainen ketun tai muun pedon saalistama kanalintu vaikuttaa kantaan aivan eri tavalla kuin runsaan lintukannan aikaan. Vuosia jatkunut saman kaltainen tilanne vain pahentaa kehitystä.
Nykyinen metsänhoito on pahin kanalintujen ahdinkoon. Toiset kannat taantuvat ja toiset lisääntyvät. Se vain täytyy hyväksyä jos metsiä aiotaan hyödyntää. Petoeläimillä ja metsästyksellä on oma vaikutus silloin kun kannat ovat heikot jo valmiiksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.