Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
A.J. sen oikein ymmärsi. Ironiaa tai satiiria, kumpikin käy, pakinallani tarkoitin. Mutta tavoite saavutettiin, joku otti tosissaan ja veti vähän hernettä nenään. Harmittaa vai joskus metsästäjien jatkuva arvostelu. Mistä löytyy harrastajakunta joka yli kolme kuukautta käyttää vapaa-aikansa talkoisiin hirvikannan vähentämiseksi. Saa siitä jonkun kilon lihaa palkaksi, mutta on todella kallista lihaa. Arvostelijoina ovat yleensä ne, jotka eivät koko touhusta tiedä mitään. Tehokas metsästys vaatii harrastajaltaan melkoisia satsauksia. Jos maanomistajilta on liian kova satsaus vuokrata maansa ja tiensä sekä muutaman nuotion polttopuut, niin sitten täytyy kyllä yrittää poistaa hirviongelma itse. Totta on, että metsästäjät ikääntyvät. Nyky nuoriso ei ole enää valmis sitomaan itseänsä koko syksyn kestävään harrastukseen. Ne jotka ovat valmiit eivät yleensä mukaan pääse. Täällä takamailla kun on vielä seuroissa tapana käyttää ns. maanomistajakorttia. Seuroihin on asiaa vain maanomistajilla, muutama vanha jäärä riittää siihen. Asenne on perua ajalta jolloin täällä periferiassa ihmisarvon tärkein mittari oli peltohehtaarit ja lehmien määrä. Omassa riistanhoitoyhdistyksessäni yhdistyksen johtokuntaan on päässyt vain metsänomistajia. Johtokunta päättää vuosittain haettavat hirviluvat. Joka mielipide lupien lisäämisestä on ko. taholta tyrmätty niin kauan kuin olen asiaa seurannut, siis käytännössä metsänomistajien taholta. Missään tapauksessa lupia ei ole voinut lisätä selkeille taimituhoalueille jossa hirvet talvehtivat.
Käsittämättömiä taulapäitä, ei voi muuta todeta! Jossain päin maata tuhoihin suivaantuneet sentään kantelivat eduskunnan oikeusasiamiehellä,- turhaan. Mutta ovatpahan yrittäneet.
”mehtäukolle”: Ei hirvimiehen puolelta ole mitään aihetta valittaa suurta työmäärää syksyisen ”hirvisavotan” johdosta. Juuri hirvimiehet muodostavat metsästäjien organisaation mikä on nykyisen hirvipolitiikan muokanneet mieleisekseen eli kovaa työtä vaativaksi.
Hirvenmetsästyksellä ei pysty vaikuttamaan hirvipolitiikkaan. Sillä pyritään vuosittain pitämään nykyinen runsas hirvikanta edelleen ”metsästettävänä” eli runsaana. Siis ongelmana on liian runsaana pidetty hirvieläinten määrä, ei metsästyksen toteutus. Metsästyksellä ei käytännössä ole vaikutusta hirvien määrään, mutta hirvipolitiikalla olisi.
”Talkoot hirvikannan vähentämiseksi” muodostuisivat tulevaisuudessa helpommaksi, jos kaikki hirvimiehet ryhtyisivät heti vaatimaan MMM:n hirviasioista vastaavia muuttamaan hirvipolitiikkaa harvemman hirvitiheyden suuntaan. Esimerkiksi 10000-20000 hirven talvikanta voisi ensin olla tavoitteena.
Varmasti jahtitalkoot muodostuisivat helpommiksi. Syksyiset hirvipeijaiset ja jahdinaikaiset makkaranpaistot nuotiolla säilyisivät ohjelmassa, ilman jokaista viikonloppua koskevia raskaita hirven ruhojen raahaamisia.
On käsittömän taulapäistä ajattelua, että metsiämme kuusikoiksi ohjaavaa hirvipolitiikkaa voidaan harjoittaa vain silmät ummistaen, ja syyttää metsänomistajia kuusentaimien istuttamisesta. Siitä voi tulla suuri lasku maksettavaksi myös hirvimiesten jälkeläisille.
Jos on noin laajemminkin että metsänomistajat määräävät seuroissa ruohonjuuritason toteutuksen, syyllinen hirvien tuhoihin löytyy peilistä. Muutos täytyy lähteä siis myös ruohonjuuritasolta, eli seuroihin pitäisi saada sukupolven vaihdoksen mukana enemmän puuntuotantoa painottavia metsänomistajia.
Varmaan yli 80 % seuroista määrää toiminnasta metsänomistajat kuinka toimitaan ja ketä seuroihin pääsee. Harvassa ovat ne seurat jotka toimivat vain yhtiön tai valtion mailla.
Metsästysseuroissa tehdään paljon talkootyötä ja se käytännössä edellyttää, että asuu puolen tunnin sisällä tai korkeinaan tunnin ajomatkan päässä metsästysseuran tukikohdasta. Kauempana asuvien panostus seuran hyväksi jää vajaaksi, mutta silti heillä on päätösvaltaa kuten paikallisilla. On ihan ymmärrettävää, että tämä koetaan ongelmaksi.
Ei metsänomistaja-hirvenmetsästäjä voi muuhun vaikuttaa kuin vuotuisten kaatolupien käyttöasteeseen omalla panoksellaan. Talvelle jäävän hirvikannan kokoon hirvieläinten vähentämiseksi on nykyisillä säädöksillä hyvin vaikea vaikuttaa. Nämäkin kirjoittelut ovat vain pelkkää ajanvietettä tai verenpaineen nostattelua.
Esko Ahon hallitus aikoinaan löi lukkoon nykyisen metsästyslain ehkä melkein viimeisinä tekosinaan. Se oli kirjattu jopa hallitusohjelmaan. Siinä ei ollut mainintaa esim. hirvieläinten talvelle jäävästä määrästä. Oli jotain siihen suuntaan, että riistasta ei saa muodostua kenellekkään kohtuutonta haittaa. Esim. hirvilaumojen aiheuttamasta metsäkuvan muuoksesta kuusettumisineen ei silloin vielä ymmärretty mitään.
Ehkä nyt olisi tarpeen lähteä liikkeelle metsästyslain saattamiseksi ajan tasalle. Toimii se nytkin hyvin, mutta toimii yksinomaan yksipuolisesti ajattelevien hirvestäjien kyseenalaiseksi eduksi. Kyllä minun kanssa eri mieltä olevien hirvestäjien olisi katsottava nyt häpeillen peiliin. Juuri he voisivat nyt tehdä palveluksen itselleen ja jälkikasvulleen, myös hirvieläimille.
Olen kyllä mehänpojan kanssa samaa mieltä siitä, että systeemiä tulisi korjata metsien puuntuotannon kestävyyden turvaksi. Vähintään riistatalouden hyväksyttävyys paranisi, jos ylätasolla eli alueellisissa riistaneuvostoissa päätökset tehtäisiin sidosryhmien johdolla, eli katsottaisiin enemmän yleistä laajempien ryhmien etua.
Ruohonjuuritasolla eli metsästysseuroissa vaikuttavat aktiivit osaavat parhaiten sanoa mitä siellä tarvitsisi muuttaa. Varmasti osa metsästävistäkin maanomistajista on tyytymättömiä nykytilaan: he jotka painottavat metsätaloutta enemmän kuin riistanhoitoa. Muutos tapahtuu kun näitä on paikkakunnalla enemmän kuin riistalihan hankintaa painottavia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.