Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Saattaa olla, mutta kyllä se tarkoittaa käytännössä, että pankkia ei avata, kuin kovan painostuksen perustella ja kuka siihen viitsii alkaa metsästysporukassa. On se ihmeellinen asia, että tuo ei mene herroilla kaaliin. Onhan se aika kummallista, että vahinkoeläinten poistoon pitää hankkia valtiolta lupa. Luulisi tilanteen olevan sellainen, että pitäisi perusteella, miksi hirviä ei ammuttaisi.
Kahtena vuotena peräkkäin olen käynyt lupapankilla. Pyyntiluvat sain parin minuutin puhelulla eli käyttöön samassa ajassa. Suurin ongelma taitaa olla ,että pankkiluvat ovat urospainotteisen verotuksen tuloksena naaraisiin ta vasoihin kohdistettavia . Tämän takia jotkut porukat jättävät mahdollisuden käyttämättä ja antavat hirvikannan kasvaa.
Per Ä reikäs: ”Pien riistan ja varsinkin kana lintujen ampuminen minun mailtani on ehdottomasti KIELLETTY”
Kanalintujen ampumisen ideaa en minkäkään ymmärrä, vaikka toisaalta sillä on suomalaisessa kulttuurissa merkittävä rooli. Siten kiinnostava asia ei ole metsästyskielto, vaan kantojen saaminen tasolle, joka kestää metsästyksen. Oletko tehnyt jotain asian hyväksi?
Pienriistaa on meillä päin kyllä metsästettäväksi asti. Jänikset on vähissä, mutta rusakoita riittää joidenkin mielestä jopa ongelmaksi asti. Supikoiraa ja minkkiä ei taideta riistaksi enää laskea, joten vaikka pienpetojen pyynti ei olekaan välttämättä hyvä asia, vieraslajeissa riittää metsästettävää taatusti riittävästi jokaiseen pienpetopyytäjän tarpeeseen.
Kuinka yleistä on vielä lyijyluotien käyttö metsästyksessä? Vihdoin on havahduttu siihen, että riistalihan syöjien veren lyijypitoisuus on koholla eli kannattaa suosia lyijyttömiä vaihtoehtoja.
Ainakin haulikkoon on tarjolla pinnoitettuja lyijypatruunoita. Vähentääkö sellaisen käyttö lyijyjäämiä lihassa vai onko lyijyttömän patruunna käyttö ainoa vaihtoehto? Sorsan yms. lihan syöjä voi kai olla suht varma siitä, että lyijyä ei ole, mutta entä muut kuten jänispaisti?
Käytän metsässäni vain ja ainoastaan lyijyä sisältäviä patruunoita.
Haulikolla ammutaan jänistä tavoitteena pääosuma. Hajahaulit ruhosta näkee ja ne saa poimittua pois. Ruoka on tapana pureksia kunnolla joten hauleja ei pääse mahalaukkuun.
Metsäkanalintuja ammun lyijyhauleilla. Tässä pätee sama, eli haulit näkee helposti missä ovat ja ne voi vaikka pinseteillä napsia irti. Pureskelu pätee tähänkin. Suosin myös kiireetöntä syömistä eli kun pureskelee rauhassa ei pääse kiireessä pureskelemaan hampaitaan hajalle jos jotain muuta on ruoan seassa.
Enemmän minua risoo esimerkiksi katupöly ja huono ilmanlaatu kaupungeissa ja teiden varsilla. Etenkin teiden varsilla, minne lentää kaikki renkaitten kumeista lähtien ja joissa viljellään ihmisille syötettävää viljaa. Eikö jo ne ole isompi riski kuin satunnaiset teoreettiset lyijypitoisuudet riistassa? Katupöly ja se haju kehien varsilla missä asuu ihmeen paljon porukkaa, muistaen teiltä irtoavat partikkelit mitkä leijailee hengitysilman mukana keuhkoihin. Pistää vaan miettimään.
Lyijypitoisuuden merkitys riistalihassa riippuu siitä, paljonko lyijypitoista lihaa syö. Mutta lyijy ihmiseen ei päädy nielaistuista hauleista, vaan osumassa luodista/haulista lihaan irronneesta lyijystä. Hirvessä merkitystä voi vähentää leikkaamalla reilun kokoinen pala pois osumakohdasta, mutta tästäkään ei minulla ole tietoa, miten suuri palan pitäisi olla, kun luodista irtoaa osumassa paloja ja lyijy leviää nesteiden myötä muuallekin.
Arnoldin kannattaa selvästikin selvittää asiaa, kun se on vieras. Kyse ei ole teoreettisista pitoisuuksista lihassa. Katupölyn ongelmat on tiedossa, mutten osaa verrata sitä riistalihan lyijyyn. Toisaalta noilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten lyijykuormaa voi vähentää riippumatta katupölyn määrästä.
Arnoldin kommentista tuli vielä yksi juttu mieleen. Jos jänistä ammutaan haulikolla päähän, mikä on sopiva ampumaetäisyys? 20 metrissä taitaa olla hauliparvi jo paljon laajempi kuin jänis, jolloin haja-hauleista puhuminen vaikuttaa hiukan kyseenalaiselta. 10 metriin voi olla vaikea päästä ja mitä sellainen osuma kohteeseen sitten vaikuttaakaan.
Lyijyluodista ei hirvenliha kyllä juurikaan saastu. Hirvesta poimittu puolivaippaluoti oli menettänyt painostaa alle gramman. Tuli taas tänä vuonna sonnista löytynyt Lapuan 11,7 gramman Mega punnittua. Ja se grammakaan ei joudu ihmisen ruuansulatuselimistöön. Se lienee siinä osumakohdan ”sohjossa” jota ei kukaan syö eikä syötä edes koiralleen.
Ampujamestarit näyttävät sitten syksyn hiljentyneen. Posti kiikutti kotiin viikolla pari kirjettä. Toisessa oli Metsästäjäliiton lähettämä kunniakirja viime vuonna saavutetusta uudesta metsästysampumalajien suomenennätystuloksesta ja toisessa oman seuran myöntämä stipendi jonka saa kuitteja vastaan käyttää ampumaharrastukseen liittyviin kuluihin. Lämmittäähän se mieltä, täytyy myöntää.
Ei tuo haulien lyijy taida olla iso terveysongelma. Meillä kotona syötiin kaikki syksyt lintuja. Isä eli 81-vuotiaaksi ja kuoli sepelvaltimosairauteen. Neljäs tulppa oli kohtalokas. Kyllä siihen vaikuttivat geeniperintö ja ruokailutottumukset. Tuskinpa haulit siihen vaikuttivat. Äiti eli 92-vuotiaaksi.
Eikös lyijyn vaikutus ole nimenomaan hermostoon liittyviä ja veren koostumukseen ja aivotoimintaan liittyviä sairauksia. Nämähän eivät suoranaisesti vaikuta elinikään mutta ehkä elämänlaatuun.
Kyllähän lyijy on haitallinen ja varmaan itsekkin metsästäjänä syönyt lyijylihaa ihan riittämiin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.