Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Ballistiikkakalkulaattori ei taida olla kovinkaan tarpeellinen metsästyksessä, kun ampumamatkat on 100 m suuruusluokassa. Muuten kyllä patruunataulukoita on metsästäjän syytä osata lukea, jotta ymmärtää patruunoiden väliset erot.
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta tuoda esille omia menestymisiä ampumakisoissa, mutta omien kokemusten perusteella tuon kuitenkin joitakin näkökohtia esille.
Ensinnäkin niistä ampumamatkoista; kaliiperista riipumatta kannattaa hirveä ampua siltä matkalta kuin mihin oma ampumataito riittää. Haukussa olevaa hirveä voi ampua tuelta aika pitkältä matkaltakin, varsinkin jos ase on kohdistettu esim. 150 metrille. Jos ampumaradalta ei löydy ”tilaa” riittävästi, voi aseen kohdistaa 100 metrilta n. 3 cm ”yli”; silloin voi käytännössä ampua kohti niin kauas kuin kantti kestää.
Sitten niistä vähän sivuraiteelle menneistä varusmiesammunta- keskusteluista. Prikaatit tosiaan ”ennen vanhaan” panostivat tosi rajusti näihin ampumakilpailuihin; olen ymmärtänyt, että ne ajat ovat jo kaukana takana päin. Eräs ylik jostakin syystä aikanaan kommentoi minulle, että tällainen menestys on ”herroille kuin hulluille puuroo”.
Kouluammuntojen jälkeen saapumiserästä kasattiin parhaat ampujat (n. 100 kpl) karsintoihin, joissa yhden viikon aikana jyvät karsittiin akanoista. Joka päivän lopuksi lueteltiin nimet, jotka palasivat takaisiin ”normaaliin” palvelukseen. Lopuksi jäljelle jääneiltä kysyttiin, kuka pyrkii Rukkiin. Kätensä ylös nostaneet poistettiin kylmästi pois ryhmästä, koska eihän prikaatin kannattanut panostaa rukin menestykseen PV:n kisoissa.
Minun ryhmääni jäi silloin aikanaan 4 ampujaa, jotka 3 kk:n ajan ampuivat ampumaradalla vähintään puoli päivää joka ikinen päivä. Leiriviikkoina ammuttiin sitten kokopäivätoimisesti eli meininki oli vähän erilaista kuin niillä kämppäkavereiden ”lomille lompsis”-ammunnoissa. Täytyy tunnustaa, että tällaisen kokemuksen jälkeen on ihan huvittavaa lukea tämän palstan toinen toistaan parempien ampujien kommentteja ja muisteluksia varusmiesajoiltaan. Jostakin syystä tulee kovin usein samanlainen tunne keskusteltaessa metsäasioista; minkähän takia?
##”Hirvijahtikin on menettämässä hohtoaan ,kun metsästäjämäärä on kääntynyt selkeään laskuun.
Metsälehtikin uutisoi hirvestäjien määrän laskusta.
Selkeää on?
Luken riistahavainnot.fi /hirviraportit
Ensimmäinen sarake jahtipäivät, toinen sarake metsästäjämäärä##
KORJAAN SEN VERRAN , että toisen sarakkeen luvuvut kertovat , kuinka usein metsästyspäivä on kirjattu, ei metsästäjien määrää. Metsästyspäivien määrä vaihtelee puolestaan olosuhteiden mukaan.
Sähköinen tietojen ilmoittaminen on johtanut siihen , että kaikki metsästyspäivät kirjautuvat reaaliajassa eikä kirjauksia jää tekemättä. Pari vuotta metsästyspäivät ja kirjaukset ovat olleet 1/1.
Lukumääräisesti metsästäjien kokonaismäärä on lievästi kasvanut . Siitä kiitos naisten kiinnostuksen lisääntymiselle. Hirvieläinpuolelle harrastajamäärä on laskussa. Näin käy aina , kun metsästettävää on vähemmän. Alamäkeä kiihdyttää ikääntymisen aiheuttama poistuma.
Kiitos tarkennuksesta! Toisen sarakkeen metsästäjämäärä ei siis tarkoita metsästäjämäärää. Sähköinen kirjaus on tehty viimeiset viisi vuotta samalla tavalla, sen mukaan sarakkeen metsästäjämäärässä ei ole tapahtunut pudotusta viidessä vuodessa, se kuitenkin tarkoittaa, että määrä on pudonnut.
Onkohan nyt tapahtunut ukkoutumista kirjaajissa ja selittäjissä?
Selvennyksenä vielä ,että ennen sähköisen ilmoituksen tuloa pakolliseksi saattoi joitakin havaintoilmoitussivun ruutuja jäädä täyttämättä. Kyse noissa sarakkeissa on vain siitä ,montako kertaa metsästäjien lukumäärä on ilmoitettu . Jahtipäivä on voitu ilmoittaa ,mutta muut osiot ovat jääneet täyttämättä. Nykyinen pari vuotta pakollisena ollut järjestelmä ei hyväksy ilmoitusta ,jos kaikkia tietoja ei ole kirjattu.
Vielä rautalangasta…
Vuonna 2020 on ilmoitettu 86736 jahtipäivää ja aukottomasti on myös ilmoitettu 86736 kertaa ,kuinka monta henkeä seurueesta kunakin päivänä osallistui jahtiin.
2010 puolestaan jotkut seurueet ovat ilmoittaneet käyneensä jahdissa ,mutta jättäneet osallistujamäärät ilmoittamatta.
Sitä ,kuinka monta metsästäjää on ko vuosina osallistunut jahtiin koko valtakunnassa ,ei ilmene millään muotoa Planterin poimimasta tilaston osasta. Ainoastaan selviää ,että viimeisimmät vuodet on oltu huolellisempia ,kun eri asioita on dokumentoitu.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.