Kannattaa pysyä enemmän arjessa , kun luoda katteettomia odotuksia.Hyväkin ampuja on lopulta nöyrää poikaa tai tyttöä , kun ampuu huonon osuman tai ohi.Joillakin harrastus loppuu jopa siihen paikkaan , kun epäonnistuminen kohtaa. Ohiampujien joukko on paljon suurempi , kun niiden , jotka takovat kymppejä kerrasta toiseen ja saalis kaatuu niille sijoilleen.

Tärkeintä olisi saada nämä vähän vajavaisella ampumataidolla varustetut kehittämään radalle taitojaan. Moni ei valitettavasti tee näin , kun pelkäävät/tietävät , että osaamien ei riitä huippuamujien suorituksiin eivätkä kehtaa tasoaan näyttää. Kolmen vuoden välein käydään sitten vain olosuhteiden pakosta hirvilisenssi uusimassa.Suurin osa näistä sen hirvikortin saa , kun voi käyttää viisi yritystä. Joku voi vierailla useammassakin koetilaisuudessa. Tästä voi päätellä , mikä on ampujien todellinen taso.

Ns.ampumaradan  huippuampujakin saattaa metsällä toimia kuin ”pullopersesika” ja sössiä miten sattuu, kun ei ole esim. yhteistyökykyä tilanteissa olemassa olleenkaan.

Peukut Gla:lle perehtymisestä asiaan! Aika moni on tarvinnut useamman kun yhden yrityksen viime vuosina kortin saadakseen. Itselläkin lipesi yksi luoti sentin ohi karhutaulun renkaasta reilu viikko sitten. Ei auttanut että oli kolme kutia alle tuuman kasasa ihan keskellä rengasta. Lisenssi tuli ,mutta 20 euroa kalliimpana toisella yrittämällä.

Koe onnistuu jopa 10-vuotiailtakin ,mutta vanhemmassa päässä alkaa yrityskertojen määrä kasvaa. Tämän olen pannut merkille pöytäkirjoista ,joita ampumakokeen vastaanottajana olen vuosia seurannut. ”Paras” suoritus ,jonka olen nähnyt hyväksyttynä suorituksena , on kolme osumaa hirvitaulun renkaan rajalla niukasti viivan rikkoneena eri puolilla kehää ja yksi  sentin osuma-alueen sisällä. Ei voinut taululla muuta todeta puhelimeen ,kun että ”Suoritus hyväksytty”.

Peräreiän ei kannata yrittää provosoida. Metsästys on ns hyvä harrastus, siinä kuin mikä muu tahansa.

Niin, en minä ole kuitenkaan koskaan metsästänyt, mutta eikai kukaan  muukaan kaikkia hyviä harrastuksia ole läpi käynyt.

Turha yrittää nälviä toisten tekemisistä. Eri asia on sitten se että metsästys on tyypillisesti harrastus jota yleisen edun vuoksi on oltava kohtuullisen hyvin säädeltyä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Ei ole vaikea ampua tuelta paikallaan olevaan tauluun.  Liikkuviin oli vähän vaikeampi . Varsinkin jos ”koneenkäyttäjä” ei saanut hirveä laukkaamaan tasaisesti vaan (kuten metsässäkin joskus) ; jopa pientä nykimistä saattoi joskus olla  pahvihirven juoksussa , (eikä johtunut ampujien omasta nykimisestä).   No se on luultavasti  vain hyvä asia , että ei änää pahvihirvet juoksentele ammuttaviksi , niin ei tule ukoille stressiä liiaksi.   Itse en enää osallistu hirvenmetsästykseen ampujana , joskus vain avustajan ominaisuudessa .   Kameralla tähtään elikoita ym. nykyään. Taljajousella ja ilmakolla harjottelen vielä ampumista .  Aina joskus golfmailalla tähtään palloa ; siinäkin saa tähdätä tarkkaan. Paras osuma on ollut ehkä  väylältä yli 200 m lyönti puu3:lla griinille  lipun viereen .