Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Kysymys, joka heräsi peuralupien määrää eli urakan suuruutta kauhistellessa, palstan metsästäjille: Millaisia tuloksia metsästäjän pitää ampua sekä paikallaan pysyvään, että liikkuvaan tauluun (100 m?), jotta kehtaa ryhtyä metsästäjäksi? Nyt en siis kaipaa mitään kilpailuvoitoilla kehumisia, vaan referenssiä ihan tavalliselta rivimetsästäjältä vaadittavasta ampumataidosta, jossa elukka putoaa osumasta ja haavakkojahtiin ei ole tarvetta.
…Millaisia tuloksia…” Sanoisimpa n.5vuosikymmenen kokemuksella harrastuksesta, että kun perustietotaito ja ampuminen on hallussa, harkinta ja hermojen hallinta ovat a ja o.
Joskus metsästystä harrastaneena maallikkona sanosin, että ampumaradalla ampuminen on ihan eri asia kuin luonnossa. Silti tuppaa useimmiten hirvikokeessa verenpaine nousemaan. Jotkut on jopa niin paukkuahneita , että melkein aina laukastaan tilanteessa , kun hirvi vilahtaa näkökentässä. Toiset ei uskalla ampua sitten melko hyvissäkään olosuhteissa , mikä on edell. parempi vaihtoehto , jos ääripäistä puhutaan.
Tulokseksi riittänee , jos osuu kohtuullisen hyvin tauluun ja sitten osaa sen mukaan toimia luonnossakin eikä ammu liian suurella riskillä. Rk -ykköstä kuntsareilla ei välttämättä tarvitse olla suoritettuna , että voi myöhemmin opetella ampumaan .
”Tulokseksi riittänee , jos osuu kohtuullisen hyvin tauluun”
Nämä olikin informatiivisia vastauksia. Tietysti metsästystilanne on eri asia kuin rataharjoittelu, mutta radalla tehdään pohjatyö, jonka jälkeen voi kokeilla hermojen hallintaa metsässä. Päinvastainen menettely ei varmaan ole suositeltava.
Millä keskiarvolla em. kaverit ammutte radalla, kun metsästyskokemusta löytyy? Taaskaan en siis kysy ennätystuloksia tai mihin 100% varmuudella huononakin päivänä pääsette, vaan tulostasoa. Uskaltaako joku muu antaa lukuja?
Mehtäukko ei ole valitettavasti ratoja kulutellut. Armeijassa ammuin rk:llä 300metriin n. 12-15cm kasaa.. 10 paukkua.Puukin mainitsema ampumattomuus kuin roiskinta ovat jahdin onnistumiselle yhtä huonoja. Jos kädet tärisevät ampumakokeessa niin paljon, että lippaan täyttö on vaikeata, ei sekään ole ”mukavaa”.
Kasa ammuntaa tulee jonkin verran harrastettua kerran syksysään ennen metsästystä. Matkana 300m aseena tikka/223 rem. alta 5 cm kasa tyynellä kelillä ok. sakon 3.2g luodilla.
Kasa-ammunta ei liene kovinkaan hyvä mittari jahdissa vastaan tuleville tilanteille. Kyttäykseen toki hyvä harjoitus, vaikka kyttäyksessä tuskin tuollaisella tarkkuudella on merkitystä. 5 cm/300 m alkaa olla jo merkitystä aseella, patruunalla ja niiden yhteensopivuudella, kun harva kaupan hyllyltä napattu yhdistelmä tuohon pystyy edes penkkiin pultattuna.
Metsäukon tulos on sitä normaalia tasoa, johon keskimäärin jokainen muistaa varusmiesaikana pystyammunnassa ilman tukea päässeen. Ainakin muutaman oluen jälkeen.
Tuelta kohdistuslaukaukset tulitikkuaskiin, että on ehdottoman varma ja luottavainen aseeseen ja patruunaan. (Vaikuttaa päähän tosipaikassa)
Radalla seisovat mielellään kiitettäviin, joitain kaseja voi olla. Kylmänostoja lisäksi kotona edes vähän. Tärkeintä saada rutiini, tähtäinkuva löytyy ilman etsimistä.
Liikkuvat pysyvät numeroilla. Tuolloin on riittävä varmuus tosipaikassa. Sitä paitsi itsellä ei ainakaan ikinä ole tullut tilannetta, jossa olisi joutunut ampumaan pahvihirvi etäisyydelle tai vauhtiin. Ja mikä peurajahtiin tulee, niin toivottavasti kenelläkään ei ole tarvetta koittaa ampua sitä loikkaan miltään etäiyydeltä. Eli sitä harkintaa.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.