Ammunnasta en tiedä, mutta muutamaa muuta urheilulajia olen harrastanut ja hiukan jopa kilpaillut. Menestynyt en missään erityisen hyvin ole, mutta silti pysyykkisen puolen merkityksen tiedän ja se on monissa lajeissa vähintään yhtä suuri kuin fyysinen. Ammunnassa uskon psyykkisen olevan poikkeuksellisen suuri, mitä hienosti kuvaa Puu Hastelijan kommentti tuloksista ja Suorittavan kommentti koesuoritustilanteesta. Siksi olen hiukan huolissani siitä ilmapiiristä, mikä tässä keskustelussa aiheen ympärillä pyörii. Ei ennusta toisen nimittely yms. käytös hyvää menestystä kilpailutilanteessa. Itse pidän erityisen vaarallisena sitä, että ennen kilpailua lupaa itselleen jonkin tietyn tulostason. Itsepähän kukin itselleen paineet kisaan luo, mutta toivottavasti siitä ei tule yllättävää, viime hetken estettä osallistumiselle, kun epäonnistumisen syitä vasta onkin kurja alkaa luetella.

Ammunta käsittääkseni kaipaa uusia harrastajia, huono ilmapiiri karkottaa pian vanhatkin. Lisäksi kuten metsästyksessäkin, yhteiskunnallisella hyväksyttävyydellä on merkitystä lajin jatkuvuuden kannalta ja siihen vaikuttaa etenkin aiheen ympärillä pyörivät negatiiviset asiat. Toivottavasti ne ovat kärjistyneet nyt vain tässä virtuaalimaailmassa. Täytyy kuitenkin muistaa, että radalle tai metsästystilanteeseen harvoin siviilit tulevat mukaan ja mielikuvat syntyy jossain muualla.

Gla:lta hyvää analyysiä, samoin KK:lta jälkikirjoituksessa.

Ampumaharrastus vaatii yllättävän paljon fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia ,jotta epäonnistumisen mahdollisuus saadaan minimoitua. Riittävä toistojen määrä auttaa parantamaan tilannetta ,mutta jokin voi mennä pieleen hyvästä yrityksestä huolimatta. Tästä nouseminen vaatiikin sitten erityisesti sitä henkistä puolta ,joka katsomosta ja puskista huutelijoilta usein puuttuu.

Luotiaseammunta kannattaa aloittaa ilmakiväärilla ja pienoiskiväärillä. Kun homma tulee tutuksi ,siirrytään järeämpiin vehkeisiin,mutta vasta sitten. Liian usein mennään asekaupoille ostamaan se isoreikäinen kanuuna ensimmäiseksi aseeksi  ,kun mainokset kertovat saaliin kaatuvan sillä niille sijoilleen. Ei kuitenkaan kerrota niin painokkaasti tosiasiasta ,että aseella on myös osuttava oikeaan paikkaan. Kun paukkukammo iskee ,on taudista paha päästä eroon. Harrastus loppuu  monilla jo yhden epäonnistumisen jälkeen,varsinkin ,jos ase on julistettu ylivertaiseksi jahtihommissa. Se ylivertaisuus toteutuu kuitenkin vasta osaavissa käsissä.

Onneksi olen todennut itse itseni lahjattomaksi ja vetänyt siitä tietyt johtopäätökset. Ampumaradalla tuleekin käytyä ahkerasti ,jotta tuntuma säilyy ja tarvitsee harvemmin selitellä epäonnistumisiaan ja ymmärtää muitakin kaltaisiaan.

KK: ”Ps. Pienarilla ja ilmakiväärillä on paljon vaikeampi ampua kuin isommilla, pitempi luodin piippuaika vaatii hyvän jälkipidon osuakseen. Hyvä ampuja treenaa ja opettelee aina näilläkin.”

Hauska kuulla, että joku muu ajattelee samoin ja onhan tuo kustannustenkin kannalta järkevää. Itsekin jossain viestiketjun alkupuolella arvelin ilmakiväärin luodin vaatimattoman lähtönopeuden olevan osumatarkkuutta heikentävä tekijä. Mutta kun toisaalta oli puhe rekyylistä, kummalla sitten oikeasti on vaikeampi ampua? Ei nyt oteta mukaan mitään ylijäreää asetta ja tehokasta patruunaa (jos niissäkin on eroja), vaan ihan tavanomaista hirven ja peuran metsästykseen sopivaa kalustoa.

Minun ei tuota ammuntaa tarvitse enää harjoitella, kun on välineet kunnossa niin osuma on varma. Tuo hirvimerkkikin pitää taas käydä ampumassa ja kylmiltään mennään, jos ei mene läpi ensimäisellä kerralla, lopetan metsästyksen saman tien. Kaikenlaisia ylimääräisiä kustannuksia; valtion  pitäisi maksaa korvaus, että vaivautuu moisen turhuuden takia raralle aikaa haaskaamaan.

Eilen oli vaihteeksi parempi koepäivä hirviradalla. Yli 25 kokelasta ja lähes kaikki saivat kortin ensi yrittämällä tai viimeistään toisella. Monilla neljän laukauksen kasa sopi tulitikkuaskin kokoiselle alueelle ja minkä vaimeampi laukaus , sitä pienempi kasa. Yksi poikkeus joukossa , jossa kovaääninen ase laukoi kolme kuula samaan reikään ja neljännen sentin etäisyydelle kolmen kasasta .

Tilaisuuteen osallistuneen kokemuksen luonteesta kertoi , nuoren ,kokeen jälkeen heleästi punastelevan naisihmisen kommentti : ”Kylläpä jännitti hirveäasti!”Miehetkin jännittävät samalla lailla , mutta punastelevat vähemmän.:)