Itse aion jatkos sekä itseni tyttöni ja viime aikaisten amerikan tapahtumien vuoksikin kieltää aseiden kantamisen omistamillani mailla,ruokaa kyllä saa kaupasta ja tukea sossusta,mutta mun mailta sitä ei haeta enää.
Aikuisten hirvien pyynti kohdistuu aina uroksiin, naaraiden ampumista pyritään välttämään, koska yhden naaraan ampuminen merkitsee kolmen hirven menetystä. Kohdusta löytyy usein kaksoisvasat. Suurisarviset urokset ammutaan aina kun mahdollista, että saadaan trofeet seinälle.
On ollut tosi mahtava syksy. Meillä ovat koirat toimineet kuin unelma. Hirviä on ollut vähän, mutta silloinkun on päätynyt koiran eteen, niin pakastimeen on joutunut.
Kuten olen aikaisemminkinkin tainnut kertoa, niin kahdesta koirasta nuorempi lähtee haukulle, jos kuulee vanhemman kaverinsa sellaisen aloittaneen. Viikko sittenkin kävi niin. GPS:n seurannasta näki koiran reitin. Läksi ensin tietä, joka olisi johtanut haukun ohi oikealta. Seuraavasta risteyksestä kääntyi tielle, joka olisi johtanut haukun ohi vasemmalta. Vasta, kun oli suunnilleen haukun kohdalla suuntasi metsään. Onko kyse paikallistuntemuksesta vai loogisesta päättelystä (koira on yksi vuosi ja 4 kuukautta). Joka tapauksessa toiminta oli kuin ammattisuunnistajalla. Koira on kotoisin Norjasta ja siis rodultaan valkoinen ruotsinhirvikoira.
Meillä ei todellakaan säästellä lehmiä. Ne ammutaan, jos sattuvat kohdalle. Ei pankkihirviäkään. Itsenäisyyspäivän aikoihin on tarkoitus järjestää jahti. Minä en osallistu. ”Mökki” on pantu talviteloille.
Lupapankille ei taida olla monellakaan asiaa. Varsinaisetkin luvat tuottaavat vaikeuksia ja puolet paikkakunnan vasakiintiöstä on käyttämättä. Vasoja kuitenkin pitäisi jättää neljännes jäävän kannan osuudesta kasvamaan. On seurueita ,jotka eivät ole kaataneet vielä yhtään vasaa. Ei ole kuulemma edes havaintoja.
Tällainekin uutinen sattui silmiin. On tapahtunut jo vuosi sitten, mutta oikeuskäsittely toi julkisuuteen. Melkoinen kuumakalle. Varmistakaa mitä ammutte.
Taxen sköts ihjäl på en skogsväg i Korpo, i skärgården utanför Åbo, i november förra året. Jägaren säger sig ha sett den på 30 meters avstånd och trott att det var en mårdhund.
En man och en kvinna som var ute och gick med taxen i koppel träffades också av hagel från mannens gevär. Jägaren åtalas för jaktbrott, samt två fall av motsvarande vållande till kroppsskada.
Mäyräkoira ammuttiin metsätiellä Korpoossa Turun saaristossa viime vuoden marraskuussa. Metsästäjä kertoo nähneensä mäyräkoiran 30 metrin etäisyydellä ja luuli sen olevan supikoira.
Koiraa kävelyttävällä pariskunnalla oli mäyräkoira hihnassa. Koira kuoli ja pariskuntakin sai osansa hauleista.
Kaikille luonteille ei metsästys sovi ,mutta sattuu vahinkoja kokeneillekin , kun on vahva odotus ja sydän hakkaa kahtasataa. Persoonallisuus heittää helposti volttia noissa tilanteissa. Esimerkkitapaus on yksi syy siihen , miksi en ole lämmennyt ajatukselle , että kuka tahaansa voisi alkaa jahtailla pieniä sorkkaeläimiä . Osaavallekin sattuu , ja silloin voi olla apu enemmän, kun tarpeen. Kun on hyvä porukka mukana ja rajat kaukana , metsästys sujuu ja tuottaa tulosta. Hätähousujen epäonnistumiset ovat puolestaan erittäin huonoa mainosta lajille.
Pienet sorkkaeläimet ovat ja pysyvät riistaeläiminä. Niillä säännöillä mennään. Valitettavasti Planter ei tunne metsästykseen liittyviä riskejä. Tuon tuosta tarvitaan koiran apua haavoittuneen eläimen jäljityksessä ja vähintään yhtä usein ampuja väittää ampuneensa ohi , vaikka saaliiseen on tullut kuolettava ,mutta hitaasti tappava osuma. Tilannetta ei voi ohittaa ilman tarkempia tutkimuksia. Joskus asian selvittämiseen voi kulua useita päiviä isoltakin joukolta. Yksin touhuileva voi kuvitella ampuneensa ohi ,mutta kohde kituukin päiväkausia kuolemaa odotellen. Kun saalistettavia eläimiä on kymmeniä tuhansia vahinkoja väkisin sattuu. Eniten niille , jotka eivät ole riittävän perehtyneitä asiaan. Nykyisen ampumakokeen läpäiseminen ei riitä alkuunkaan näytöksi kyvystä suoriutua metsästystilanteesta yksin. Muutama jahtikausi kokeneempien seurassa parantaa kummasti osaamista. Voi olla ,että riskien tunnistaminen johtaakin tyytymään ryhmätyöskentelyyn ,joka on kiistatta tuloksellisin muoto saada jotakin aikaan.
On teidän seuralla surkeassa jamassa asiat, kun suuri osa ajasta menee haavakkojen jahtaamiseen. Se pistää Luken kanta-arviotkin sekaisin, kun tilastoihin tulee metsästyspäiviä, jolloin ei saada mitään, vaan kuljetaan nokka maassa jälkiä etsien. Kannattaisi ylläpitää ampumataitoa, eikä luottaa, että läpäisty ampukoe on tae riittävästä taidosta.
Olen esittänyt kyttäysmetsästyksen laajempaa vapautta nykyiseen verrattuna. On äärimmäisen harvinaista jos siinä syntyy haavakko. Tuelta ammutaan, tuki voi olla vaikka kohdistukseen käytetty ”ruuvipenkki”. Paikallaan olevaa eläintä ammutaan 30-40 metrin päästä hyvältä tuelta mukavasti pehmustetulla jakkaralla istuen, lämpimässä kopissa. Jos siinä ei osu kymmenen sentin täplään, niin johan on ihme. Eikä tähän hommaan tarvita 500 hehtaarin tonttia. Siitä on kysymys.
Haavakot syntyvän ajometsästyksessä. Jos joku yrittää vapaalta kädeltä kaataa koiraa karkuun pellolla pomppivan valkohännän, niin tulos on arpapeliä, osuuko lainkaan, jos osuu niin mihin. Siinä niitä haavakkoja tulee. Liikkuvan valkohännän ampuminen pitäisi kieltää.
Täällä haavakot tulevat autojen kanssa yhteenotosta, ei kyttäysmetsästyksestä. Niitä haavakkoja on paljon ja jää paljon metsiin. Pienempiä kolhuja ei edes ilmoiteta mihinkään ja kolmijalkaisia näkyy usein.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.